Ippolit Myškin

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ippolit Myškin.

Ippolit Nikititš Myškin (ven. Ипполи́т Ники́тич Мы́шкин, 3. helmikuuta 1848 Pihkova7. helmikuuta 1885 Pähkinälinna) oli venäläinen vallankumouksellinen narodnikki.

Ippolit Myškin oli kirjurina työskennelleen aliupseerin ja maaorjatalonpoikaisnaisen poika.[1] Hän opiskeli armeijan kirjureita valmistaneessa Pihkovan kantonistikoulussa ja Pietarin sotakoulussa.[2] Vuosina 1864–1868 hän toimi armeijan topografina Pietarissa ja hallituksen kirjurina Moskovassa. Armeijasta erottuaan hän suoritti kotiopettajan tutkinnon, työskenteli kirjurina ja lehtimiehenä.[1]

Vuonna 1873 Myškin hankki Moskovasta kirjapainon, jossa hän keväällä 1874 painoi Porfiri Voinaralskin tuella narodnikkien kiellettyä propagandakirjallisuutta. Painetut arkit lähetettiin Saratoviin Johannes Pelkosen suutarinverstaaseen sidottaviksi. Saratovin verstaan ja Moskovan kirjapainon paljastuttua Myškin pakeni ulkomaille. Vuonna 1875 hän palasi Venäjälle ja matkusti Viljuiskiin vapauttamaan Nikolai Tšernyševskiä. Epäonnistuneen vapautusyrityksen jälkeen Myškin pidätettiin ja lähetettiin Pietariin, jossa hänet suljettiin Pietari-Paavalin linnoitukseen.[2]

Myškin oli yksi narodnikkeja vastaan nostetun ns. 193:n oikeudenkäynnin pääsyytetyistä. Oikeudenkäynnin aikana hän piti laajaa huomiota herättäneen vallankumouksellisen puheen.[1] Tammikuussa 1878 Myškin tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöhön. Harkovan läänin Novobelgorodskin keskusvankilassa hän teki epäonnistuneen pakoyrityksen ja löi vanginvartijaa tarkoituksenaan hankkia kuolemantuomio. Oikeudenkäynnin sijasta hänet pahoinpideltiin ja siirrettiin Novoborisoglebskin vankilaan. Vuonna 1880 Myškin lähetettiin Siperiaan Karan pakkotyövankilaan.[2] Vuoden 1882 alussa tuomiota kovennettiin 15 vuoden pakkotyörangaistuksella Myškinin Irkutskin vankilassa Lev Dmohovskin hautajaisissa pitämän puheen johdosta.[1]

Huhtikuussa 1882 Myškin pakeni Karan pakkotyövankilasta, mutta jäi kuukauden kuluttua kiinni Vladivostokissa, jossa hän yritti astua ulkomaiseen laivaan.[1] Hänet palautettiin Karaan, jossa hän osallistui vankien nälkälakkoon. Vuonna 1883 Myškin lähetettiin Pietariin Pietari-Paavalin linnoitukseen. Elokuussa 1884 hänet siirrettiin Pähkinälinnan vankilaan, jossa hän yritti hankkia kuolemantuomion heittämällä vanginvartijaa lautasella. Tammikuussa 1885 Myškin tuomittiin kuolemaan ja ammuttiin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 17, s. 158. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.
  2. a b c d Dejateli revoljutsionnogo dviženija v Rossii: Biobibliografitšeski slovar 1927–1934. Moskva: Izdatelstvo Vsesojuznogo obštšestva polititšeskih katoržan i ssylno-poselentsev. Viitattu 4.1.2010. (venäjäksi)