Johanna Rytkölä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirsi Johanna Rytkölä (o.s. Näsänen; s. 1956) on suomalainen kuvanveistäjä, joka käyttää materiaalinaan keramiikkaa.[1][2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rytkölä valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvataideopettajaksi vuonna 1982 ja taiteen maisteriksi keramiikkataiteen osastolta vuonna 1986.[3] Hänelle on myönnetty valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha vuonna 2008 ja yksivuotinen apuraha vuonna 2015.[4]

Johanna Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely oli Helsingissä Galleria Brondassa vuonna 1988.[5] Hän oli jo aiemmin esitellyt töitään ryhmänäyttelyissä alkaen Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden näyttelystä ”Esineitä” vuonna 1983.[6] Uudenmaan läänin taidetoimikunnan palkitsemaan näyttelyyn liittyi opiskelijoiden manifesti, joka kritisoi esineympäristön kaupallistumista ja peräänkuulutti ekologista muotoilua.[7][8] Rytkölän ensimmäinen yksityisnäyttely ulkomailla oli Tukholmassa Blås & Knåda -galleriassa vuonna 1988.[3]

Johanna Rytkölän töitä on ollut esillä lukuisissa yksityisnäyttelyissä ja kymmenissä yhteis- ja ryhmänäyttelyissä Suomessa ja eri puolilla maailmaa (Saksa,[9] Itävalta,[10] Ranska,[11] Italia,[12] Portugali, Espanja,[13] Hollanti, Iso-Britannia, Japani, Korea, Taiwan, Kiina, Kanada, Yhdysvallat, Norja, Tanska, Irlanti,[14] Kroatia, Turkki,[15] Unkari, Romania,[16] Venäjä[17]).[3]

Yksityisnäyttelyitä Rytkölällä on viime vuosina ollut esimerkiksi Heinolan taidemuseossa vuonna 2016[18] ja Galleria Brondassa Helsingissä vuonna 2014.[19] Vuonna 2018 hänen töitään oli esimerkiksi kansainvälisessä ”About Clay” -näyttelyssä Fiskarsissa[20], Pyhäniemen kartanon kuvataidenäyttelyssä[21] ja ”Urbaani luonto” -näyttelyssä Rovaniemellä.[22] Ulkomailla hänen töitään on viimeksi esitelty Moskovan nykytaiteen biennaalissa vuonna 2017[23] ja vuonna 2018 Taiwanissa IAC-kongressiin liittyvässä näyttelyssä[24] sekä Saksassa Galleria Hellerin 40-vuotisjuhlanäyttelyssä ”Keramik der Welt”.[25]

Rytkölä asuu ja työskentelee Vantaalla entisestä kaupparakennuksesta kunnostetussa ateljeetalossaan.[26] Johanna Rytkölä on taidemaalari Perttu Näsäsen sisar. Heidän isänsä oli professori Reino Näsänen.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johanna Rytkölän töitä Heinolan taidemuseossa vuonna 2016.
Johanna Rytkölän töitä Heinolan taidemuseossa vuonna 2016.

Johanna Rytkölä muovaa ja leikkaa usein varsin kookkaat veistoksensa kivitavarasavesta. Hänen teoksilleen on tunnusomaista plastiset, selkeät muodot sekä erilaisilla lietteillä ja lasitteilla aikaansaadut värikkäät, mattaa ja kirkasta yhdistävät elävät pinnat.

Jennifer Hawkins Opie kirjoittaa:

”Työt muistuttavat Hans Arpin ja varhaisemman Picasson rakastamia vuolaita, litteitä, amorfisia muotoja. Lineaarisen ja dekoratiivisen muodon tutkimisen lisäksi Rytkölällä on erittäin tarkka värintaju sekä taito luoda ja hallita värejä työssään.”[27]

Rytkölän töille ominaiset kaartuvat tasopinnat synnyttävät usein illuusion rohkeasta liikkeestä, joka assosioituu tanssiin, musiikkiin tai veden virtaukseen[28][29][30] ”Monen teoksen aaltoileva liike on omiaan synnyttämään mielikuvia jostakin vedenkaltaisen väliaineen muotoilemasta.”[5] Teosten virtaviivaisissa muodoissa on nähty sekä geometrisiä tai arkkitehtonisia että orgaanisia tai ”biomorfisia” piirteitä.[31][32][33] Toisaalta hänen teoksiaan on luonnehdittu ”surreaalisiksi” ja työtään vapaaksi muotojen kahleista.[32]

Åsa Hellman kirjoittaa Rytkölästä:

”Johanna Rytkölän teokset herättivät välittömästi huomiota, kun hän 1980-luvulla alkoi osallistua näyttelyihin. Yleisö oli tottunut liittämään veistotaiteen kiveen, pronssiin, kipsiin tai puuhun. Vaikka suomalaiset keraamikot ovat pitkään tehneet veistoksia savesta, töille on usein ollut ominaista taideteollisempi, dekoratiivisempi ilme. Johanna Rytkölä esitteli täysin abstrakteja veistoksia, jotka lähestyivät muotokieleltään perinteistä kuvanveistoa mutta pohjasivat silti keramiikkatekniikoiden hallintaan.”[1]

Keramiikan tekniikat hallitsevana tekijänä Rytkölän on nähty jatkavan suomalaisen keramiikkataiteen perinnettä mutta samalla erottuvan siitä kuvanveistoon assosioituvalla näkemyksellään.[34] Häntä on luonnehdittu uudistusmieliseksi sekä kuvanveistäjänä että taidekeraamikkona.[33]

Teoksia kokoelmissa ja kaupunkitilassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riemumuuri Tampereen poliisitalossa.
Riemumuuri Tampereen poliisitalossa.

Valtion taideteostoimikunnan kokoelmassa on useita Johanna Rytkölän teoksia.[35] Rytkölän keramiikkaveistoksia on lukuisissa julkisissa ja yksityisissä taidekokoelmissa Suomessa, esimerkiksi:[3]

  • Taideteollinen korkeakoulu (nyk. Aalto-yliopisto), Arabian museo (nyk. Designmuseo), Arktinen keramiikkakeskus
  • Vaasan, Salon ja Porvoon kaupunkien kokoelmat, Salon taidemuseo,[36] Heinolan taidemuseo
  • Paulon säätiön taidekokoelma,[37] Malkkimuseo

Hänen töitään on myös useissa ulkomaisissa keramiikka-, taideteollisuus- tai taidekokoelmissa, esimerkiksi[3]

  • Röhsska Museet, Göteborg, Ruotsi [38]
  • Northen Arizona University, Art museum and Galleries, Flagstaff, USA
  • Taipei Fine Arts Museum,Taiwan
  • Youngone Corporation, Craft Space MOKKUMTO, Seoul, Korea
  • FuLe International Ceramic Art Museums, Fuping, Kiina
  • Sanbao Ceramic Art Institute, Jingedezhen, Kiina

Johanna Rytkölän värikäs nauhamainen teos ”Riemumuuri” jakaa Tampereen oikeus- ja poliisitalon sisääntuloaukion kahteen osaan. Tehdasvalmisteisista klinkkerilaatoista koostuva 14 metriä pitkä teos valmistui vuonna 1993 valtion taideteostoimikunnan tilauksesta.[39]

Vuonna 2005 valmistui Helsingin Arabianrantaan Päivi Kiurun, Maarit Mäkelän ja Johanna Rytkölän yhteistyönä 12 metriä pitkä muurimainen keramiikkaveistos. Entistä rantaviivaa mukailevan veistoksen elementtien pintaan serigrafiatekniikalla painetut kuvat kertovat paikalla sijainneen Arabian tehtaan vaiheista. Koko asuinalueen rakennuskustannuksista varattiin ulko- ja sisätiloihin sijoitettujen taideteosten hankintaan 1-2 prosenttia.[40]

Vuonna 2018 Johanna Rytkölä toteutti kolme kookasta reliefiä Vantaalla sijaitsevaan Katriinan sairaalaan. Keramiikasta ja kierrätyslasista valmistetut teokset koostuvat kukin yli kymmenestä erikokoisesta fragmentista. Teokset olivat tilaustyö Vantaan taidemuseolle.[41][42][43]

Kansainvälisiä palkintoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Rytkölän teos ”Matkalla paratiisiin II” palkittiin hopeamitalilla (Medaglia d´argento del Presidente della Repubblica) Faenzan kansainvälisessä keramiikkataiteen kilpailussa (49. Concorso Internazionale della Ceramica d´Arte) Italiassa vuonna 1995.[44] Kilpailuteosten tiukassa karsinnassa painotettiin valintakriteereinä keramiikan arkkitehtonisia ja plastisia ominaisuuksia.[12]

Kutani-keramiikan koristemaalausperinnettä kunnioittavassa keramiikkakilpailussa (Kutani International Decorative Ceramics Competition ’97) Komatsussa Japanissa Rytkölä sai vuonna 1997 suunnittelemastaan lautasesta kunniamaininnan (Award of Merit).[3]

Jäsenyyksiä ja luottamustoimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanna Rytkölä on Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen vuodesta 1991 ja Ornamo ry:n jäsen vuodesta 1987. Rytkölällä on ollut useita asiantuntijatehtäviä keramiikkataiteen piirissä – esimerkiksi Keramiikka tilassa -näyttelyn ohjausryhmän jäsen 2014. Valtion taideteostoimikunnassa hän oli jäsenenä vuosina 1996–1998.[3]

Keramiikkataiteen kansainväliseen järjestöön International Academy of Ceramics (IAC-AIC) Rytkölä on kuulunut vuodesta 2007.[45] Vuonna 2017 hän osallistui Ornamon edustajana delegaatioon, jonka myötävaikutuksella Arktinen keramiikkakeskus sai järjestettäväkseen IAC:n kansainvälisen kongressin Rovaniemellä ja Posiolla vuonna 2020.[46][47]

Johanna Rytkölä on ollut perustajajäsenenä taiteilijaryhmissä Taiteilijat O, Kuuma linja ja Helsinki Fat Clay.[3] Taideteollisen alan kuvataiteilijoita edustava Taiteilijat O pyrkii toimimaan linkkinä Ornamon ja Suomen Taiteilijaseuran välillä.[48] Kuuma linja -ryhmän tavoitteena oli nostaa keramiikkataiteen arvostusta Suomessa.[49] Ryhmä järjesti vuosituhannen vaihteessa keramiikkanäyttelyitä taidemuseoissa eri puolilla Suomea.[50] Helsinki Fat Clay -ryhmän tavoitteena on edistää suomalaisen keramiikkataiteen kansainvälistymistä.[51] Esimerkiksi vuonna 2012 ryhmä esitteli suomalaista keramiikkaa kutsunäyttelyssä Faenzan keramiikkamuseossa Italiassa.[52]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Hellman Åsa (toim.): Taidekeramiikka Suomessa, s. 222-223. Otava, 2004.
  2. ↑ Johanna Rytkölä. Suomen Taiteilijaseuran kuvataiteilijamatrikkeli.
    Johanna Rytkölä, Keramiikkataiteilija-kuvanveistäjä Finnish Designers. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  3. ↑ a b c d e f g h Johanna Rytkölä, curriculum vitae 2/2018. Ornamon Finnish Designers. (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 5.10.2018.
  4. ↑ Apurahat ja avustukset (Arkistoitu – Internet Archive). Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 5.10.2018.
  5. ↑ a b Valjakka, Timo: Yksi ynnä yksi. Helsingin Sanomat 5.2.1988.
  6. ↑ Esineitä, näyttely Vanhalla. Muoto 10(3): 40-45, 1983.
  7. ↑ Kalin, Kaj: Koulusta kajahtaa. Helsingin Sanomat', 19.10.1983.
  8. ↑ Uusimaa jakoi palkintoja ja mitaleita. Helsingin Sanomat 23.3.1984.
  9. ↑ “Feuer und Eis” – zwei Ausstellungen mit finnischer Keramikkunst. Nachrichten, 12.5.2010. Botschaft von Finnland, Berlin. Viitattu 5.10.2018.
  10. ↑ Finnish Art Mix, Art Bv Berchtoldvilla, Salzburg, 2011. artbv-salzburg.com. Viitattu 5.10.2018.
  11. ↑ 11e biennale de céramique contemporaine de Châteauroux. Ville de Châteauroux, 2001.
  12. ↑ a b Helkama, Iris: Kaksi keraamikkoa, kaksi tietä. Helsingin Sanomat 16.9.1995.
  13. ↑ Uimonen, Anu: Keramiikkaveistoksia Suomesta Barcelonaan. Helsingin Sanomat 22.3.1994.
  14. ↑ Moving objects. Exhibition of artist members. International Academy of Ceramics. Dublin Castle, Ireland, 2014. Viitattu 5.10.2018.
  15. ↑ 5. Uluslararasi Gölcük Seramik Sempozyumu. (Arkistoitu – Internet Archive) 8.1.2016. www.seramikturkiye.net. Viitattu 5.10.2018.
  16. ↑ Ceramica Internationala. Galateea Comtemporary Art, 2013. Viitattu 5.10.2018.
  17. ↑ Maunula, Leena: Pietarin ja Suomen keraamikot esiintyvät rinnan. Helsingin Sanomat, 2.2.2000.
  18. ↑ Johanna Rytkölän modernit ruukut kunnioittavat keramiikan perinteitä. Itä-Häme 10.2.2016. Viitattu 5.10.2018.
  19. ↑ Johanna Rytkölä – veistoksia 8.1.–2.2.2014. Galleria Bronda. Viitattu 5.10.2018.
  20. ↑ About Clay – Eurooppalaisen keramiikkataiteen helmiä Fiskarsissa.[vanhentunut linkki] Fiskars Village, 2018. Viitattu 5.10.2018.
  21. ↑ Taidenäyttely. (Arkistoitu – Internet Archive) Pyhäniemen kartano, 2018. Viitattu 5.10.2018.
  22. ↑ Vantaan taiteilijaseura: Urbaani luonto. (Arkistoitu – Internet Archive) Lapin taiteilijaseura, 2018. Viitattu 5.10.2018.
  23. ↑ Neljä suomalaista keramiikkataiteilijaa Moskovan nykytaiteen biennaalissa. Uutiset, 9.11.2017, Suomen suurlähetystö, Moskova. Viitattu 5.10.2018.
  24. ↑ IAC Additional Ceramic Circuits, Fu-Guei Sanyi, 2018. (Arkistoitu – Internet Archive) www.2018.iac.tw. Viitattu 5.10.2018.
  25. ↑ 40 Jahre Galerie Marianne Heller. Keramikatlas.de. Viitattu 6.10.2018.
  26. ↑ Vanhassa kyläkaupassa lymyilee savitaide. (Arkistoitu – Internet Archive) Vantaan Sanomat, 19.1.2012. Viitattu 5.10.2018.
  27. ↑ Hawkins Opie Jennifer: ”Suomalaisen taidekeramiikan jäljillä”, Taidekeramiikka Suomessa, s. 9–18. Otava, 2004.
  28. ↑ Montonen, Marjatta: Der Paradis vor deinen Augen. Keramische Plastiken von Johanna Rytkölä. Neue Keramik, 2010, nro 3, s. 31–33. neue-keramik.de.
  29. ↑ Montonen, Marjatta: Johanna Rytkölä: Balance of stability and movement. Kerameiki techni, 1998, 30. vsk, s. 30–32. Clayart International.
  30. ↑ Virtanen, Anne: Experiencing nature and a critique of civilisation: Abstract creations by Johanna Rytkölä. Ceramics Magazine, 2005, 6. vsk, s. 38–41. Keramik.Magazin.
  31. ↑ Nyrhinen, Tiina: Kasvatettuja käden töitä. Helsingin Sanomat 8.3.1990.
    Helkama, Iris: Keraamisia ameeboja ja muita olioita. Helsingin Sanomat 6.3.1993.
  32. ↑ a b Rautio, Pessi: Vapaan muodon keramiikkaveistoksia. Helsingin Sanomat 2.2.1998.
  33. ↑ a b Yli-Lassila, Jukka: Taidekeraamikon suihkussa käynti. Helsingin Sanomat 23.2.2007.
  34. ↑ Aav, Marianne: ”Esipuhe”, Johanna Rytkölä: Arjen paratiiseja – Paradises of everyday life. Designmuseo, 2006.
  35. ↑ Johanna Rytkölä. (Arkistoitu – Internet Archive) Valtion taideteostoimikunnan kokoelma. Viitattu 5.10.2018.
  36. ↑ Johanna Rytkölä (Arkistoitu – Internet Archive) tietokannassa salonprosenttitaide.fi. Viitattu 18.10.2018.
  37. ↑ Johanna Rytkölä Paulon säätiön taidekokoelmassa. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.10.2018.
  38. ↑ Johanna Rytkölä. Röhsska Museets samlingar. Viitattu 18.10.2018.
  39. ↑ Riemumuuri. Teoksen esittely. (Arkistoitu – Internet Archive) Taide rakentamisessa.Viitattu 18.10.2018.
  40. ↑ Isohanni, Tuula: Arabianrannan taide. Taiteellinen yhteistyö vuosina 2000–2010, s. 54. Helsinki, 2012.
    Kävelyllä Arabianrannassa. Kaupunkisuunnitteluvirasto, Helsingin kaupunki, 2009.
  41. ↑ Rytkölä, Johanna: Vesi tiensä löytää – Katriinan sairaala. (Arkistoitu – Internet Archive) Taide rakentamisessa, 2018. Viitattu 6.10.2018.
  42. ↑ Rytkölä, Johanna: Tuulenvire aamukasteessa – Katriinan sairaala. (Arkistoitu – Internet Archive) Taide rakentamisessa, 2018. Viitattu 6.10.2018.
  43. ↑ Rytkölä, Johanna: Pehmoisen lumen kätkemät – Katriinan sairaala. (Arkistoitu – Internet Archive) Taide rakentamisessa, 2018. Viitattu 6.10.2018.
  44. ↑ Opere: “On the way to paradise II”. Premio Faenza. Viitattu 18.10.2018.
  45. ↑ Johanna Rytkola www.aic-iac.org. Viitattu 11.12.2016.
  46. ↑ Ahola, Erkki: Posio ja Rovaniemi saivat arvostetun keramiikka-alan kongressin. (Arkistoitu – Internet Archive) Koillismaa 9.1.2017. Viitattu 5.10.2018.
  47. ↑ On the edge. Kansainväliset keramiikan huipputekijät Suomessa 2020. (Arkistoitu – Internet Archive) Arctic Ceramic Centre. Viitattu 5.10.2018.
  48. ↑ Taiteilijat O Artists O :: Suomi Artists-O. Viitattu 11.12.2016.
  49. ↑ Isoniemi, Eliisa – Mäkelä, Maarit (toim.): Kuuma linja: Kivivirta, Rytkölä, Niemi, Mäkelä, Isoniemi, Veräjänkorva. Helsinki, 1998.
  50. ↑ Honkavaara, Leena. Kuumanviileästi naisesta, maisemasta. Helsingin Sanomat, 9.2.2002.
  51. ↑ Helsinki Fat Clay Helsinki Fat Clay. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 11.12.2016.
  52. ↑ Helsinki Fat Clay –ryhmä kutsuttiin Faenzaan. Helsingin Sanomat, 27.8.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainväliset
Kansalliset
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johanna_Rytkölä&oldid=22182329”