Johann Melchior Molter

Johann Melchior Molter

Johann Melchior Molter (10. helmikuuta 1696 Tiefenort, lähellä Eisenachia – 12. tammikuuta 1765 Karlsruhe) oli saksalainen barokkisäveltäjä, kapellimestari ja viulisti.

Vuoteen 1717 mennessä Molter oli muuttanut Karlsruheen, jossa hän työskenteli viulistina ja avioitui Maria Salome Rollwagenin kanssa. Pariskunnalle syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta. Molter opiskeli sävellystä Italiassa vuosina 1719–1721. Vuosina 1722–1733 hän toimi hovikapellimestarina Karlsruhessa. Vuonna 1734 hänestä tuli kapellimestari Saksi-Eisenachin herttuan, Wilhelm Heinrichin hoviin.

Maria kuoli vuonna 1737, minkä jälkeen Molter meni naimisiin Maria Christina Wagnerin kanssa. Vuonna 1742 Molter palasi Karlsruheen ja ryhtyi opettajaksi. Vuodesta 1747 alkaen kuolemaansa saakka Molter työskenteli Baden-Durlachin markiisin, Carl Friedrichin palveluksessa. Carl Friedrich oli hänen ensimmäisen työnantajansa poika.

Molterin sävellystyyli kehittyi myöhäisbarokista galanttiseen musiikkiin, jossa oli vaikutteita italialaisista, ranskalaisista ja Mannheimin koulukunnasta. Säveltäjä oli erityisen kiinnostunut soittimien, erityisesti puupuhaltimien, soinnin ominaisuuksista, mistä osoituksena ovat muun muassa hänen klarinettikonserttonsa (musiikin historian varhaisimpien joukossa); hän etsi myös uusia muodollisia ratkaisuja orkesterimusiikissa (sonate grosse). Hän jätti jälkeensä useita satoja teoksia (joista suurin osa on kadonnut): noin 170 sinfoniaa, alkusoittoa, orkesterikonserttoa ja sonaattia, useita kymmeniä soolokonserttoja, mukaan lukien kuusi klarinetille (noin 1747), kamarimusiikkiteoksia, mukaan lukien Esercizio studioso, continente 6, Sonate viululle ja basso continuolle, op. 1 (Amsterdam 1723), maallisia ja uskonnollisia laulu-instrumentaaliteoksia, kuten oratorioita, kantaatteja ja aarioita.

Molterin säilyneisiin sävellyksiin kuuluu muun muassa oratorio, useita kantaatteja, yli 140 sinfoniaa, alkusoittoa ja muuta orkesteriteosta, kamarimusiikkiteoksia sekä useita konserttoja.