Johan Kuhlberg
Johan Kuhlberg (3. toukokuuta 1725 Korpilahti − 1. tammikuuta 1790 Helsinki) oli Helsingin pormestari, joka riitaantui kaupungin porvareiden ja osin myös maistraatin kanssa moniksi vuosiksi.[1]
Kuhlbergin vanhemmat olivat luutnantti Johan Kuhlberg ja Stina Weckström ja puoliso vuodesta 1765 Hedvig Ulrika Weckström (s. 1746). Hän opiskeli viitisen vuotta Turun akatemiassa ja toimi sitten tilapäisenä tuomarina ja asianajajana. Valtiopäivillä 1755−1756 hän toimi kahden eri valiokunnan notaarina. Pyrittyään turhaan neljä kertaa Helsingin pormestariksi hän sai viidennellä kerralla vuonna 1766 pätevistä hakijoista eniten ääniä, mutta joutui vasta toiselle ehdokassijalle. Valitettuaan asiasta Kuhlberg sai nimityskirjan Helsingin oikeuspormestariksi vuodesta 1767 alkaen. Tehtävä osoittautui vaativaksi, kaupunginhallinnolla oli monia eri ongelmia ja keskinäisiä kiistoja. Kuhlberg itse sai syytteen salakuljetuksesta ja syyllistyi muun muassa asiakirjan väärentämiseen. Helsingin kauppiaat valittivat hänestä kuninkaalle kolmeen eri otteeseen ja riitely levisi myös maistraattiin. Kuhlberg pahoinpideltiin kotonaan joulukuussa 1768 ja tapaus jäi selvittämättä. Kuninkaan vuonna 1771 asiasta antama päätös ei lopettanut kiistoja, vaan kauppiaat pyrkivät ajamaan Kuhlbergin vararikkoon. Osapuolet valittivat toisistaan Turun hovioikeuteen ja tekivät kirjallisen sovinnon vasta vuonna 1783.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Mäntylä, Ilkka: ”Johan Kuhlberg”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 482–483. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotivuori, Yrjö: Johan Kuhlberg. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 21.12.2015.
|
