Jintsū (1923)
| Jintsū / 神通 軽巡洋艦 | |
|---|---|
 Jintsū vuonna 1925 Kuressa |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Kawasaki, Kōbe |
| Kölinlasku | 4. elokuuta 1922 |
| Laskettu vesille | 8. joulukuuta 1923 |
| Palveluskäyttöön | 31. heinäkuuta 1925 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 13. heinäkuuta 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 5 195 t (standardi) |
| Pituus | 152,4 m |
| Leveys | 14,2 m |
| Syväys | 4,9 m |
| Koneteho | 90 000 shp |
| Nopeus | 35,3 solmua |
| Miehistöä | 452 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
7 × 140 mm/50 type 3 2 × 80 mm/40 type 3 4 × 24" torpedoputkea 48 × miinaa 1 × lentokone |
Jintsū (jap. 神通) oli keisarillisen Japanin laivaston Sendai-luokan kevyt risteilijä toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Sendai-luokka
Alus tilattiin Kawasakilta Kōbesta, missä köli laskettiin 4. elokuuta 1922. Se laskettiin vesille 8. joulukuuta 1923 ja valmistui 31. heinäkuuta 1925, jolloin sen ensimmäiseksi päälliköksi nimettiin Kanzō Fukushima.[1] Alus nimettiin Keski-Japanin Gifun ja Toyaman prefektuurien alueella virtaavan Jinzū-joen mukaan.
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fukushima luovutti 1. joulukuuta 1925 päällikkyyden Toyonaka Yamauchillelle, joka luovutti sen edelleen Keiji Mizushirolle 1. marraskuuta 1926. Jūgorō Arichi vastaanotti aluksen päällikkyyden 1. joulukuuta. Alus törmäsi yöllisessä harjoituksessa 24. elokuuta 1927 Shimanen prefektuurin rannikolla kymmenisen kilometriä etelään Jizōzakin majakasta hävittäjä Warabiin, joka upposi vieden mukanaan 92 merimiestä. Ison osan keulastaan menettänyt risteilijä hinattiin korjattavaksi Maizurun laivastontelakalle. Alus siirrettiin 5. syyskuuta reserviin Kureen odottamaan korjausten valmistumista. Onnettomuustutkinnan ajaksi Mizushiro luovutti 7. lokakuuta päällikkyyden Shirō Miyalle. Mizushiro teki 26. joulukuuta itsemurhan kotonaan.[2]
Toraroku Akiyama vastaanotti 15. marraskuuta aluksen päällikkyyden luovuttaen sen edelleen Shin’ichirō Machidalle 10. joulukuuta 1928. Alus suojasi 1928 japanilaisjoukkojen maihinnousua Shandongin maakuntaan niin kutsutussa Jinanin tapauksessa, minkä jälkeen se sijoitettiin Qingdaoon. Alus oli liitettynä Kiinan rannikolla partioiviin aluksiin ja suojasi 1937 maihinnousua Kiinaan.[2]
Aluksesta tehtiin 26. marraskuuta 1941 Filippiinien maihinnousuun kootun kontra-amiraali Raizō Tanakan johtaman Japanin 3. laivaston 2. hävittälaivueen lippulaiva. Alus suojasi Japanin 16. jalkaväkidivisioonaa ja Kuren 1. maihinnousuosastoa Palausta Davaoon, Legaspiin ja Joloon kuljettaneita aluksia. Filippiinien sotatoimien päätyttyä joulukuun lopulla alus siirrettiin 29. joulukuuta kontra-amiraali Kubon Alankomaiden Itä-Intian itäisen valtausosaston 15. ja 16. viirikön johtoalukseksi.[2]
Operaatio H:n Celebesin maihinnousu osasto lähti 9. tammikuuta 1942 Davaosta. 1. Sasebon erityismaihinnousuosasto nousi 11. tammikuuta aamuyöstä maihin Celebesissä Kemassa. Joukkoja nousi tuntia myöhemmin maihin Menadossa. Jintsūlta lähetettiin 17. tammikuuta tiedustelulentokone, jonka lentäjä ilmoitti ampuneensa alas lähellä Menadoa hollantilaisen Lockheed A-29 Hudsonin. Hieman myöhemmin tiedustelulentokone ammuttiin alas.[2]
Seuraavana päivänä alus saapui Malalag Bayhin, mistä se lähti 26. tammikuuta hävittäjäviiriköiden kanssa merelle. Osasto saapui 27. tammikuuta Bangka Roadsiin, mistä osasto suojasi 31. tammikuuta Ambonin maihinnousuun lähtevää saattuetta. Jintsū saapui 4. helmikuuta Ambon Bayhin, mistä se lähti 8. helmikuuta Kendariin. Seuraavana päivänä alus palasi Ambon Bayhin.[2]
Alus suojasi 17. helmikuuta Ambonista Kupangiin Timorille maihinnoususaattueen. Timorin rannikolla kolme liittoutuneiden sukellusvenettä havaitsi 19. helmikuuta maihinnousulaivaston, joka joutui seuraavana päivänä sukellusvenehyökkäykseen. Hyökkäys ei kuitenkaan aiheuttanut tappioita. Maihinnousun edetessä alus lähti 24. helmikuuta Kupangista saattueen kanssa ja saapui seuraavana päivänä Makassariin, mistä se lähti uuden saattueen kanssa itäiselle Jaavalle.[2]
Jaavanmeren taistelussa 27. helmikuuta aluksen lentokone miehistöineen oli tulenjohtajana. Alus laukaisi kahdeksan torpedon sarjan ilman tulosta. Taistelun päätyttyä alus poistui alueelta ja saapui 4. maaliskuuta Tarakaniin, missä se tankattiin. Alus lähti 12. maaliskuuta Tarakanista Makassariin, josta se lähti 15. maaliskuuta. Alus saapui 23. maaliskuuta Kureen, missä se siirrettiin 28. maaliskuuta telakalle.[2]
Alus vapautui 6. huhtikuuta telakalta. Se lähti 19. huhtikuuta Hashirajimasta etsimään amiraali Halseyn lentotukialusosastoa Miyakejiman ja Hachijōjiman eteläpuolelta, mistä alus palasi 23. huhtikuuta Kureen. Aluksen miehistö oli koulutettavana Seton sisämerellä, kunnes alus lähti 21. toukokuuta Kuresta. Alus saapui 25. toukokuuta Saipanille.[2]
Operaatio MI:ssä alus oli 28. toukokuuta vara-amiraali Nobutake Kondōn maihinnousuosastossa. Saattue joutui 3. kesäkuuta ilmahyökkäykseen ja saapui 13. kesäkuuta Trukille, mistä jatkettiin 15. kesäkuuta. Seuraavana päivänä saattue saapui Guamiin, mistä matka jatkui vielä samana päivänä. Saattue saapui 21. kesäkuuta Jokosukaan, mistä alus jatkoi 24. kesäkuuta Hashirajimaan.[2]
Alus palasi 28. kesäkuuta Jokosukaan, missä sen miehistö osallistui heinäkuussa sukellusveneidentorjuntakoulutukseen. Se lähti 11. elokuuta Kagerōn kanssa Trukille, jonne ne saapuivat 15. elokuuta. Seuraavana yönä aluksille kuormattiin Trukilla joukkoja ja varusteita. Alus lähti 16. elokuuta suojasi toista Guadalcanalille lähtenyttä täydennyssaattuetta, jossa oli 1 000 Ikkin rykmentin sotilasta varusteineen. Jintsū oli täydennysoperaation komentavan kontra-amiraali Tanakan lippulaivana.[2]
Itäisten Salomonien taistelussa 25. elokuuta 1942 aluksen etukannelle osui VSMB-232:n ensimmäisen luutnantin Lawrence Baldinuksen pudottama 1 000 naulan pommi, joka sytytti tulipalon ja surmasi 24 merimiestä ja kontra-amiraali Tanaka haavoittui. Aluksen etummaiset ammusvarastot piti täyttää vedellä räjähtämisen estämiseksi. Tanaka siirsi lippunsa Kagerolle.[2]
Alus saapui 28. elokuuta Suzukasen saattamana Trukille, missä alus oli kuukauden kunnostettavana. Alus lähti 2. lokakuuta Trukilta Kureen, jonne se saapui 8. lokakuuta. Alus siirrettiin telakalle korjattavaksi. Samalla alukselle asennettiin kaksi kolmiputkista 25 millimetrin tyypin 96 ilmatorjuntatykkiä.[2]
Aluksen päälliköksi nimitettiin 26. joulukuuta Fujita Toshizo, joka oli aiemmin Tsurumin päällikkönä. Kontra-amiraali Koyanagi Tomiji määrättiin 29. joulukuuta 2. hävittäjälaivueen päälliköksi, jolloin Tanaka siirtyi Maizurun vartioyksikön komentajaksi. Alus vapautui 9. tammikuuta 1943 telakalta ja määrättiin 16. tammikuuta 2. hävittäjälaivueen lippulaivaksi.[2]
Vuoden 1943 alun alus kuljetti joukkoja eri tukikohtiin pääasiassa Guadalcanalin alueelle. Kolombangaran taistelussa 13. heinäkuuta 1943 alus joutui kolmen Yhdysvaltain laivaston risteilijän tykkituleen, joka tuhosi aluksen komentosillan ja sytytti aluksella tulipalon. Paikallaan olleeseen alukseen osui torpedo taaemman konehuoneen kohdalle, minkä seurauksena tapahtunut räjähdys katkaisi aluksen. Aluksella sai surmansa 482 merimiestä. Sukellusvene I-180 pelasti merestä 21 merimiestä ja Yhdysvaltain laivasto kaksi. Helmikuussa 2019 Paul G. Allenin tutkimusalus RV Petrel löysi Jintsūn hylyn 900 metrin syvyydestä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two – An International Encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jintsū (1923) Wikimedia Commonsissa
| Sendai - Jintsu - Naka - Kako - Ayase - Minase - Otonase - nimeämätön |
| Edeltäjä: Yūbari – Seuraaja: Katori-luokka |