Jevhen Petruševytš
Jevhen Petruševytš (ukr. Євген Петрушевич; 3. kesäkuuta 1863 Busk, Galitsia, Itävallan keisarikunta – 29. elokuuta 1940 Berliini, Saksa) oli ukrainalainen poliitikko, joka toimi vuosina 1918–1919 lyhytaikaisen Länsi-Ukrainan kansantasavallan presidenttinä.[1]
Petruševytš opiskeli oikeustiedettä Lvivin yliopistossa ja toimi lakimiehenä Sokalissa ja Skolessa. Hänet valittiin Ukrainan kansallisdemokraattisen puolueen edustajana Itävallan valtakunnanneuvostoon vuonna 1907 ja Galitsian maapäiville vuonna 1910. Vuonna 1917 hänestä tuli Itävallan parlamentin ukrainalaisryhmän puheenjohtaja. Kun keisari Kaarle I ensimmäisen maailmansodan lopussa lupasi muuttaa Itävalta-Unkarin liittovaltioksi, Petruševytš kutsui Lviviin 18. lokakuuta 1918 ukrainalaisten kansalliskokouksen, jossa julistettiin perustetuksi Länsi-Ukrainan valtio. Keisarikunnan hajottua se julistettiin kokonaan itsenäiseksi kansantasavallaksi ja Petruševytš valittiin sen presidentiksi. Länsi-Ukrainan kansantasavalta yhdistyi tammikuussa 1919 Ukrainan kansantasavallan kanssa, jolloin hänet nimettiin Ukrainan direktoriohallituksen kuudenneksi jäseneksi. Puolan armeijan vallattua pääosan Galitsiasta Länsi-Ukrainan hallitus luovutti kesällä 1919 kaiken toimivaltansa Petruševytšille, josta tuli nimellisesti alueen diktaattori, mutta hänen armeijansa joutui pian peräytymään itään Ukrainan kansantasavallan alueelle. Riitaannuttuaan direktorion johtajan Simon Petljuran kanssa hän erosi hallituksesta ja lähti Ukrainasta marraskuussa 1919.[1]
Petruševytš perusti heinäkuussa 1920 Wienissä Länsi-Ukrainan pakolaishallituksen. Se menetti merkityksensä, kun Kansainliitto vuonna 1923 tunnusti koko Galitsian kuuluvan Puolalle. Petruševytš asui sen jälkeen maanpaossa Saksassa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Isydor Sohotskyi: Petrushevych, Yevhen (englanniksi) Encyclopedia of Ukraine (1993), Internet Encyclopedia of Ukraine, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 30.12.2017.
| ||||||||||||||
