Jehu
Jehu oli Israelin kuninkaana noin 845–818 eaa. Hän puhdisti Israelia Baalin palvonnasta ja surmautti Baalin kannattajia. Hän oli aluksi päällikkönä kuningas Joramin armeijassa, mutta profeetta Elisa voiteli hänet kuninkaaksi. Valtansa aluksi hän tuhosi Omrin kuningashuoneen. Hän väijytti Joramin ja Ahasjan, joka oli tulossa 42 Juudan prinssin kanssa tervehtimään kuningas Joramia, ja surmautti Isebelin.
Vuonna 841 eaa. hän alistui maksamaan veroja Assyrian kuninkaalle Salmanassar III:lle saadakseen tältä tukea Damaskon kuningas Hasaelin hyökkäyksiä vastaan. Tuki ei kuitenkaan auttanut, sillä Hasael onnistui tehokkaasti hävittämään Israelin Jordanin itäpuolella olevia maakuntia. Profeetat tukivat häntä aluksi, mutta myöhemmin alkoivat esittää häntä kohtaan syytöksiä huomattuaan millainen hallitsija hän todella on. Jehu on myös Raamatun henkilö ja hänestä kerrotaan Toisessa kuninkaiden kirjassa (luvut 9 ja 10). Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joahas.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Edeltäjä: Joram |
Israelin kuningas | Seuraaja: Joahas |