Tämä on lupaava artikkeli.

Jeanne Sauvé

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jeanne Sauvé
Jeanne Sauvé 1984 Ottawa Canada (crop).jpg
Kanadan kenraalikuvernööri
14. toukokuuta 1984 – 28. tammikuuta 1990
Edeltäjä Edward Schreyer
Seuraaja Ray Hnatyshyn
Kanadan edustajainhuoneen puhemies
14. huhtikutua 1980 – 15. tammikuuta 1984
Edeltäjä James Jerome
Seuraaja Lloyd Francis
Kanadan viestintäministeri
5. joulukuuta 1975 – 3. kesäkuuta 1979[1]
Edeltäjä Otto Lang (virkaatekevä)
Seuraaja David MacDonald[2]
Kanadan ympäristöministeri
8. elokuuta 1974 – 4. joulukuuta 1975[1]
Edeltäjä Jack Davis
Seuraaja Roméo LeBlanc (virkaatekevä)
Henkilötiedot
Syntynyt 26. huhtikuuta 1922
Prud’homme, Saskatchewan, Kanada
Kuollut 26. tammikuuta 1993 (70 vuotta)
Montreal, Quebec, Kanada
Ammatti toimittaja, poliitikko
Puoliso Maurice Sauvé
Lapset 1
Tiedot
Puolue Kanadan liberaalipuolue
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Jeanne-Mathilde Sauvé, o.s. Benoît (26. huhtikuuta 1922 Prud’homme, Saskatchewan, Kanada26. tammikuuta 1993 Montreal, Quebec, Kanada) oli kanadalainen poliitikko, joka toimi ministerinä, edustajainhuoneen puhemiehenä ja kenraalikuvernöörinä. Hän oli ensimmäinen nainen sekä Kanadan edustajainhuoneen puhemiehenä että kenraalikuvernöörinä.

Nuoruus, opiskelu ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeanne-Mathilde syntyi vuonna 1922. Hän oli viides Charles ja Anna Benoît’n seitsemästä lapsesta. Perhe muutti vuonna 1926 Ottawaan, missä Jeanne kävi peruskoulunsa.[3]

Benoît jatkoi opiskelujaan Ottawan yliopistossa. Opintojensa rahoittamiseksi hän työskenteli hallituksen kääntäjänä. Vuonna 1942 Benoît’sta tuli nuorten katolisten opiskelijoiden johtaja, minkä takia hän joutui muuttamaan Montrealiin.[3] Siellä hän tapasi toisen nuoren poliittisen aktivistin Maurice Sauvén, jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1948. He saivat yhden pojan, vuonna 1959 syntyneen Jean-François’an.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittajaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvét muuttivat vuonna 1948 Lontooseen, koska Maurice oli saanut stipendin London School of Economicsista. Jeanne toimi Lontoossa opettajana ja opintoneuvojana. Sauvét jatkoivat vuonna 1950 Lontoosta Pariisiin, missä Maurice suoritti väitöstutkimusta Pariisin yliopistossa. Jeanne puolestaan työskenteli Unescossa ja hankki tutkinnon Ranskan kulttuurista.[3]

Jeanne Sauvé ryhtyi Kanadassa, mihin hän palasi miehensä kanssa vuonna 1952, freelance-toimittajaksi. Hän työskenteli CBC:lle, CTV:lle sekä useille yhdysvaltalaisille kanaville ja kanadalaisille sanomalehdille. Sauvé raportoi aktiivisesti muun muassa politiikasta, joka oli yleisesti ollut miesten alaa. Hänen luomiaan televisiosarjoja oli muun muassa nuorille suunnattu Opinions, jossa keskusteltiin päivän kiistanalaisista aiheista.[3] Se oli suosittu sekä nuorten että aikuisten keskuudessa ja teki Sauvésta tunnetun sekä ranskan- että englanninkielisessä Kanadassa.[4]

Politiikkaan ja ministeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvén saatua mainetta poliittisena kommentoijana Kanadan liberaalipuolue kysyi häntä vuoden 1972 parlamenttivaaliehdokkaaksi. Sauvé suostui, ja hänet valittiin helposti parlamenttiin. Hänet uudelleenvalittiin 1974, 1979 ja 1980.[3]

Sauvé sai heti vuoden 1972 vaalien jälkeen paikan Pierre Trudeaun vähemmistöhallituksesta, kun hänet valittiin ensimmäisenä naisena Kanadan tieteen ja tekniikan apulaisministeriksi. Ympäristöministeriksi Sauvé nousi vuonna 1974. Ministerinä hän piti esillä muun muassa Saint Lawrencen vesitien saasteongelmaa, PCB:n vaaroja ja väestönkasvua. Vuonna 1975 Sauvésta tuli viestintäministeri ja ranskankielisten maiden välisten suhteiden ulkoministerin avustaja.[3]

Kun liberaalit hävisivät vuoden 1979 vaalit, Sauvé kritisoi oppositiossa hallituksen viestintäpolitiikkaa. Liberaalit palasivat valtaan 1980, jolloin Sauvésta tuli Kanadan edustajainhuoneen ensimmäinen naispuoleinen puhemies. Hän meinasi kieltäytyä tehtävästä, sillä puhemiehen tulisi olla puolueeton, mutta hän olisi halunnut kampanjoida kansallisen yhtenäisyyden puolesta Quebecin itsenäisyyskansanäänestyksen edellä. Pääministeri Trudeau antoi Sauvélle luvan kampanjointiin, eikä muiden puolueiden johtajat vastustaneet asiaa.[3]

Puhemiehenä ja kenraalikuvernöörinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauvén kausi puhemiehenä päättyi tammikuussa 1984. Puhemiehenä hän tehosti käytäntöjä, vähensi edustajainhuoneen työntekijöiden määrää sekä pienensi budjettia. Hän myös avasi parlamenttialueelle ensimmäisen päiväkodin. Sauvén aikana parlamentissa käytiin myös Kanadan historian räikeimpiä istuntoja. Eräässä istunnossa kaikki 32 uuden demokraattisen puolueen kansanedustajaa kävelivät ulos salista protestoidakseen Sauvén päätöstä myöntää liberaaleille enemmän kysymyksiä kuin muille puolueille.[3]

Sauvé valittiin joulukuussa 1983 Kanadan ensimmäiseksi naiskenraalikuvernööriksi. Hän joutui kuitenkin vuoden 1984 alussa useammaksi viikoksi sairaalaan, minkä takia hänen edeltäjänsä Edward Schreyer pysyi tehtävässä hieman aiottua pidempään. Sauvé aloitti kenraalikuvernöörinä toukokuussa 1984. Hän keskittyi erityisesti kansalliseen yhtenäisyyteen, rauhaan ja nuorisoon. Hän matkusti virassaan ympäri Kanadaa ja teki valtiovierailuita Eurooppaan, latinalaiseen Amerikkaan ja Aasiaan.[3]

Kautensa lopulla Sauvé halusi jatkaa perintöään ja perusti nimeään kantavan säätiön, jonka tarkoituksena on antaa nuorille samanlaisia mahdollisuuksia kuin hänellä itsellään oli ollut kristillisissä nuorisojärjestöissä. Sauvé jäi eläkkeelle vuonna 1990 ja vetäytyi miehensä kanssa Montrealiin. Hän jatkoi edelleen Jeanne Sauvé Foundationin parissa.[4]

Sauvé kuoli pitkittyneen sairauden takia vuonna 1993. Hänen miehensä oli kuollut edellisenä vuonna.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tremblay, Jean-Noel: Jeanne Sauvé The Canadian Encyclopedia. 16.1.2008. Toronto: Historica Canada. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Guide to Canadian Ministries since Confederation: Twentieth Ministry Government of Canada. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
  2. Guide to Canadian Ministries since Confederation: Twenty-First Ministry Government of Canada. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Tremblay: The Canadian Encyclopedia.
  4. a b c Jeanne Sauvé Biography Jeanne Sauvé Foundation. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)
  5. Jeanne Sauvé The Governor General of Canada. Viitattu 1.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]