Jean Seberg
| Jean Seberg | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jean Dorothy Seberg |
| Syntynyt | 13. marraskuuta 1938 Marshalltown, Iowa, Yhdysvallat |
| Kuollut | 30. elokuuta 1979 (40 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso |
François Moreuil (1958–1960) Romain Gary (1963–1970) Dennis Charles Berry (1972–1979) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1957–1979 |
| Merkittävät roolit |
Hiiri, joka murisi Viimeiseen hengenvetoon Kultarynnäkön iloiset päivät Kiitorata |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Jean Dorothy Seberg (13. marraskuuta 1938 Marshalltown, Iowa – 30. elokuuta 1979 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän näytteli urallaan 34 amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa elokuvassa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sebergin ”löysi” Otto Preminger, joka ohjasi kaksi hänen ensimmäistä elokuvaansa: Pyhä Johanna (1957) ja Tervetuloa ikävä (1958).
Pari vuotta myöhemmin valmistui luultavasti Sebergin kuuluisin elokuva, kun hän näytteli naispääosan Jean-Luc Godardin ohjaamassa elokuvassa Viimeiseen hengenvetoon (1960). Siitä tuli yksi aikansa merkittävimmistä ranskalaisista elokuvista, ja se aloitti myös Sebergin uran ranskankielisissä elokuvissa.
Sebergin ainoa elokuvamusikaali oli Kultarynnäkön iloiset päivät (1969), jossa hänen laulunsa kuitenkin dubattiin. Seuraavana vuonna hän näytteli katastrofielokuvassa Kiitorata (1970). Uran loppupuolen tunnetuimpia elokuvia oli Attentaatti (1972).
Sebergillä oli myös osa elokuvassa Laskuvarjolegioona iskee (1980), mutta koska hän kuoli ennen elokuvan valmistumista, hänen näyttelemänsä kohtaukset jouduttiin jättämään pois elokuvasta.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean Seberg syntyi Iowassa amerikanruotsalaiseen perheeseen. Uskonnoltaan hän oli luterilainen. Seberg opiskeli ennen näyttelijänuraansa Iowan yliopistossa.
Jean Seberg tuli 1960-luvulla tunnetuksi mustien kansalaisoikeusliikkeiden kuten National Association for the Advancement of Colored Peoplen ja Mustien pantterien tukijana. Vaikka hänen ei tiedetä osallistuneen mihinkään laittomaan, FBI:n johtaja J. Edgar Hoover piti häntä uhkana Yhdysvaltain turvallisuudelle (ks. Cointelpro).[1]
Sebergin avioliitoista kaksi ensimmäistä päättyi avioeroon ja kolmas kesti hänen kuolemaansa asti. Seberg tosin yritti avioitua vuonna 1979 vielä neljännen kerran erään algerialaisen ”rattopojan” kanssa, mutta liitosta ei tullut pätevää, koska Sebergin edellinen avioliitto oli vielä voimassa.
Hänelle syntyi kaksi lasta, joista nuorempi kuoli vuonna 1970 vain kaksi päivää syntymänsä jälkeen ilmeisesti komplikaatioihin, jotka johtuivat Sebergin raskautensa aikana unilääkkeillä tekemästä itsemurhayrityksestä. FBI oli saanut tiedon raskaudesta salakuuntelemalla Sebergin puhelinta. Nolatakseen Sebergin julkisesti FBI levitti raskauden aikana lehdistöön tarinan, että vauvan isä ei ole Sebergin aviomies vaan Mustien pantterien johtoon kuuluva Raymond Hewitt.[2]
Seberg kärsi elämänsä aikana vakavista mielenterveysongelmista, muiden muassa syvästä masennuksesta. Elokuussa 1979 hän katosi ja 11 päivää myöhemmin hänet löydettiin kuolleena autonsa takapenkiltä. Hänen veressään todettiin olleen tappava määrä alkoholia ja barbituraatteja. Hänen kädestään löytyi itsemurhaviesti, jossa luki: ”Forgive me. I can no longer live with my nerves.” Viralliseksi kuolinsyyksi kirjattiin itsemurha. Hän oli kuollessaan vasta 40-vuotias. Hänen viimeinen leposijansa on Montparnassen hautausmaalla. Myös Sebergin toinen aviomies Romain Gary teki itsemurhan seuraavana vuonna. Heille oli vuonna 1963 syntynyt poika.
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pyhä Johanna (Saint Joan, 1957)
- Tervetuloa ikävä (Bonjour Tristesse, 1958)
- Hiiri, joka murisi (The Mouse That Roared, 1959)
- Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle, 1960)
- Ole vaiti haudallani (Let No Man Write My Epitaph, 1960)
- Viiden päivän rakastaja (L’Amant de cinq jours, 1961)
- Tapahtui Kongossa (Congo vivo, 1962)
- Maailman hienoimmat huijaukset (Les Plus belles escroqueries du monde, 1964)
- Vapaa pakotie (Échappement libre, 1964)
- Lilith (Lilith, 1964)
- Miljardi biljardissa (Un milliard dans un billard, 1965)
- Hetkestä hetkeen (Moment to Moment, 1965)
- Demarkaatiolinja (La Ligne de démarcation, 1966)
- Tehtävä ilman armoa (La Route de Corinthe, 1967)
- Linnut kuolevat Perussa (Les Oiseaux vont mourir au Pérou, 1968)
- Yö ilman todistajia (Pendulum, 1969)
- Kultarynnäkön iloiset päivät (Paint Your Wagon, 1969)
- Kiitorata (Airport, 1970)
- Macho Callahan – kuoleman kätyri (Macho Callahan, 1970)
- Verinen varoitus (Kill!, 1971)
- Attentaatti (L’Attentat, 1972)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ JEAN SEBERG: Politics
- ↑ Duncan Campbell: How the FBI used a gossip columnist to smear a movie star The Guardian. 22.4.2002. Viitattu 9.5.2016.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timonen, Lauri: Jean Seberg : Erään filmitähden nousu ja tuho. Helsinki : Art House, 2018. ISBN 978-951-884-694-2.
- Waarala, Hannu: ”Jean Seberg – maailmaan heitetty”, Filmihullu 4–5/1997.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jean Seberg Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Jean Seberg Elonetissä.
- Jean Seberg NNDB:ssä
| ||||||||||||||||||||||
