Viimeiseen hengenvetoon
| Viimeiseen hengenvetoon | |
|---|---|
| À bout de souffle | |
 |
|
| Ohjaaja | Jean-Luc Godard |
| Käsikirjoittaja | Jean-Luc Godard |
| Tuottaja | Georges de Beauregard |
| Säveltäjä | Martial Solal |
| Kuvaaja | Raoul Coutard |
| Leikkaaja | Cécile Decugis Lila Herman |
| Tuotantosuunnittelija | Claude Chabrol |
| Pääosat | Jean-Paul Belmondo Jean Seberg |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö | Les Productions Georges de Beauregard Société Nouvelle de Cinématographie |
| Levittäjä | UGC Netflix |
| Ensi-ilta | 16. maaliskuuta 1960 11. syyskuuta 1964 (Suomi) |
| Kesto | 90 min |
| Alkuperäiskieli | englanti, ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Viimeiseen hengenvetoon (À bout de souffle) on ranskalaisen Jean-Luc Godardin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1960 ja yksi Ranskan uuden aallon elokuvan avainteoksia.[1] Elokuvassa seurataan poliisia pakoilevaa ranskalaista miesrikollista ja toimittajaksi pyrkivää yhdysvaltalaisnaista, jotka kohtaavat Pariisissa.
Viimeiseen hengenvetoon on Godardin ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva ja perustuu uuden aallon ohjaajakollega François Truffaut'n tarinaan. Ensi-iltansa se sai vuosi Truffaut'n 400 kepposta -elokuvan jälkeen. Vuonna 1959 oli ensi-iltaan ehtinyt myös Alain Resnais’n Hiroshima, rakastettuni. Kolmikko laski perustan elokuvan uudelle aallolle. Viimeiseen hengenvetoon sai tuoreeltaan tunnustusta visuaalisen tyylinsä ja filmissä sovelletun hyppyleikkauksen ansiosta.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Jean-Paul Belmondo | … | Michel Poiccard (”Laszlo Kovacs”) |
| Jean Seberg | … | Patricia Franchini |
| Daniel Boulanger | … | tarkastaja Vital |
| Michel Fabre | … | Vitalin apulainen |
| Henri-Jacques Huet | … | Antonio Berutti |
| Antoine Flachot | … | Carl Zubert |
| Van Doude | … | amerikkalainen toimittaja |
| Claude Mansard | … | Claudius Mansard |
| Liliane David | … | Liliane |
| Jean-Pierre Melville | … | Parvulesco, matkustaja Orlyn lentokentällä |
| Roger Hanin | … | Carl Zombach |
| Richard Balducci | … | Luis Tolmatchoff |
| Jean-Louis Richard | … | toimittaja |
| Jean-Luc Godard | … | France-Soir-lehden ostaja |
| Jean Domarchi | … | humalainen |
| François Moreuil | … | valokuvaaja |
| René Bernard | … | toimittaja Orlyn lentokentällä |
| André S. Labarthe | … | toimittaja Orlyn lentokentällä |
| Jacques Siclier | … | toimittaja Orlyn lentokentällä |
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Prix Méliès, 1960
- Prix Jean-Vigo, 1960
- Berliinin elokuvajuhlat, 1960: parhaan ohjaajan Hopeinen karhu
Kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa äänesti vuonna 1979 kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Viimeiseen hengenvetoon oli mukana kahdentoista listalla[2]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 11. parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi.[3]
Elokuvasta on valmistunut restauroitu versio.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Martta Kaukonen. Päivän elokuvia: Viimeiseen hengenvetoon. Helsingin Sanomat 4.2.2023 s. B 25
- ↑ Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
- ↑ The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viimeiseen hengenvetoon Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- À bout de souffle sur Allociné (ranskaksi)