Jaspisyökkönen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaspisyökkönen
Staurophora celsia1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Tarhayökköset Hadeninae
Suku: Staurophora
Laji: celsia
Kaksiosainen nimi

Staurophora celsia
Linneus, 1758

Katso myös

 Commons-logo.svg Jaspisyökkönen Commonsissa

Jaspisyökkönen (Staurophora celsia) on melko yleinen, vihreänkirjava yöperhoslaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaspisyökkönen on keskikokoinen yökkönen, jota ei voi ulkonäkönsä perusteella sekoittaa mihinkään muuhun perhoslajiin. Etusiivet ovat laajalti tasaisen turkoosinvihreät. Siiven keskellä ja ulkoreunassa vihreän värin katkaisee kapea, ruskeankirjava alue. Perhosen ikääntyessä vihreä väri haalistuu, ja viimeiset lennossa olevat yksilöt voivat olla hyvin vaaleita. Takasiivet ovat tummanharmaat. Turkoosi väri jatkuu myös keskiruumiin selkäpuolelle ja päähän. Siipiväli on 35–44 mm.[1][2]

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaspisyökköstä tavataan Euroopasta Aasian poikki Japaniin saakka. Suomessa laji havaittiin ensimmäisen kerran Ahvenanmaalla vuonna 1934, ja se on sittemmin levinnyt koko Etelä- ja Keski-Suomeen.[3] Aikuiset perhoset lentävät syksyllä, elokuun lopulta lokakuun alkupuolelle.[4]

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinympäristönään laji suosii lehtimetsiä, puistoja sekä puutarhoja ja lentää helposti valolle. Toukat elävät ravintokasvinsa juurakoissa. Laji talvehtii munana.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka käyttää ravinnokseen useita heinälajeja, erityisesti kuitenkin hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]