Svenska Aero Jaktfalken
| Jaktfalken | |
|---|---|
.jpg) Suomen ilmavoimien Jaktfalken II heinäkuussa 1943. |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Ruotsi |
| Valmistaja |
Svenska Aero ASJA |
| Suunnittelija | Carl C. Bücker |
| Ensilento | 1929 |
| Poistettu käytöstä | 1945 (Suomen ilmavoimat) |
| Pääkäyttäjät |
Ruotsin ilmavoimat Suomen ilmavoimat |
| Valmistusmäärä | 18 |
Svenska Aero Jaktfalken (suom. tunturihaukka) oli ruotsalainen kaksitasoinen hävittäjälentokone, jonka kehitti, ja jota valmisti alkuun Svenska Aero -lentokonetehdas. Yhtiö ajautui 1930-luvun alulla talousvaikeuksiin, ja siirtyi ASJAn omistukseen. Koneita valmistettiin useampana sarjana kaikkiaan 18 yksilöä, ja ne palvelivat Ruotsin ilmavoimissa vuoteen 1941 saakka. Ruotsi lahjoitti kolme vanhentunutta konetta Suomelle talvisodan aikana joulukuussa 1939. Koneet olivat Suomessa koulutuskäytössä, ja niiden käyttö jatkui aina vuoteen 1945 saakka.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsalaisen Svenska Aero -lentokonevalmistajan palveluksessa ollut saksalainen lentokonesuunnittelija Carl C. Bücker suunnitteli vuonna 1929 Jaktfalken-hävittäjän. Prototyyppi teki ensilentonsa vuoden lopulla, ja ilmavoimat otti sen käyttöön tyyppimerkinnällä J 5. Kone osoittautui onnistuneeksi, ja eteni sarjatuotantoon. Jaktfalken I -tuotantomalli sai Ruotsin ilmavoimien tunnuksen J 6, ja sitä valmistettiin seitsemän kappaletta vuosina 1930–1931. J 6:n pohjalta kehitettiin seuraava J 6A -tuotantoversio, joita Ruotsin ilmavoimat tilasivat Svenska Aerolta kolme kappaletta marraskuussa 1931. Lentokonetehdas ajautui kuitenkin taloudellisiin vaikeuksiin, ja siirtyi ASJA:n omistukseen vuonna 1933. ASJA valmisti konetyyppiä J 6B -tyyppimerkinnällä vielä seitsemän yksilöä lisää. Konetyyppi oli Ruotsin ilmavoimien käytössä vuoteen 1941.[1]
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisodan aikana joulukuussa 1939 Suomi sai lahjoituksena Ruotsilta kahdeksan vanhempaa harjoituskäyttöön tarkoitettua lentokonetta. Koneista kaksi oli Jaktfalkenin J 6B -mallia, ja kolmas alun perin J 6A, joka oli myöhemmin muutettu vastaamaan J 6B:tä. Koneet toimitettiin Suomeen tammikuussa 1940, ja ne saivat alkuperäisten ruotsalaistunnusten mukaiset rekisteritunnukset JF-219, JF-224 ja JF-228. Koneita käyttivät alkuun lentolaivue 34 ja Täydennyslentolaivueet 17 ja -35. JF-219 poistettiin käytöstä ensimmäisenä sen vaurioiduttua elokuussa 1941. Jäljellä olleet JF-224 ja JF-228 siirrettiin jatkosodan aikana Kauhavan Lentosotakoululle, missä JF-224 vaurioitui korjauskelvottomaan kuntoon helmikuussa 1944. Tyypin viimeinen lento Suomessa tehtiin JF-228:lla Ilmavoimien Varikolle 20. helmikuuta 1945. Koneista eniten käytetty oli JF-224, jolle kertyi Suomessa yhteensä 484 lentotuntia.[1]
Versiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jaktfalken (J 5) – SA:n rakentama prototyyppi.
- Jaktfalken I (J 6) – SA:n tuotantoversio, 7 kpl.
- Jaktfalken II (J 6A) – SA:n jatkokehitetty tuotantoversio, 3 kpl.
- Jaktfalken II (J 6B) – ASJA:n valmistama jatkokehitetty tuotantoversio, 7 kpl.
Tekniset tiedot (Jaktfalken II)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 7,5 m
- Kärkiväli: 8,8 m
- Korkeus: 3,46 m
- Siipipinta-ala: 22,8 m²
- Tyhjäpaino: 1 080 kg
- Lentopaino: 1 470 kg
- Voimalaite: 1 × Bristol Jupiter VIIF yhdeksänsylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori; 343 kW (460 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: ~300 km/h
- Matkalentonopeus: 250 km/h
- Lentoaika: 2 h 30 min
- Lakikorkeus: 8 500 m
Aseistus
- 2 × tahdistettua 8 mm Colt-konekivääriä (alkuperäinen)
- 2 × 7,7 mm asetta (myöhempi)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen, s. 132–133. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Svenska Aero Jaktfalken Wikimedia Commonsissa
