Täydennyslentolaivue 17
| Täydennyslentolaivue 17 | |
|---|---|
| Toiminnassa | toukokuu–elokuu 1940, kesäkuu–marraskuu 1941, marraskuu 1942 – syyskuu 1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | koulutustoiminta |
| Koko | laivue |
| Sodat ja taistelut | jatkosota |
Täydennyslentolaivue 17 (T-LLv 17 toukokuu–elokuu 1940 ja kesäkuu–marraskuu 1941, T-LeLv 17 marraskuu 1942–syyskuu 1944) oli Suomen ilmavoimien koulutuslentolaivue välirauhan aikana ja jatkosodassa. Laivue perustettiin ensimmäistä kertaa välirauhan aikana, kun talvisodan aikainen täydennyslentorykmentti 1 (T-LentoR 1) supistettiin toukokuussa 1940 laivueeksi nimellä täydennyslentolaivue 17. Laivue lakkautettiin kuitenkin jo saman vuoden elokuuhun mennessä.
Laivue perustettiin uudelleen jatkosodan liikekannallepanossa 18. kesäkuuta 1941, mutta lakkautettiin jo marraskuussa. Kaksimoottorikoneiden lukumäärän lisääntyessä se perustettiin uudelleen marraskuussa 1942. Viimeisen kerran T-LLv 17 lakkautettiin 11. syyskuuta 1944, viikko jatkosodan päättymisen jälkeen. Talvisodan aikana laivueen tehtävänä oli yleisen lentokoulutuksen antaminen, kun jatkosodassa se keskittyi enemmän kaksimoottorilentäjien koulutukseen. Laivueessa koulutettiin myös tähystäjiä ja konekivääriampujia.
Välirauhan aikainen toiminta ja sen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Täydennyslentorykmentti 1
Talvisodan Karviassa ollut täydennyslentorykmentti 1 supistettiin 11. toukokuuta 1940 ilmapuolustuksen esikunnan käskyllä laivueeksi, joka sai nimen täydennyslentolaivue 17. Laivueenkomentajaksi nimitettiin T-LentoR 1:tä ja sen koulutuslaivuetta 17. tammikuuta 1940 alkaen johtanut majuri Arvo Nisonen, kunnes tehtävään määrättiin 26. toukokuuta kapteeni Armas Viherto. Laivue määrättiin 20. heinäkuuta annetulla käskyllä lakkautettavaksi 15. elokuuta 1940 mennessä, jolloin reserviläiset kotiutettiin ja muu henkilöstö siirrettiin lentorykmentti 1:een. Puolet konekannasta palautettiin ilmasotakoululle ja loput muille yksiköille. Välirauhan aikana laivue jatkokoulutti 57 lentäjää.[1]
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokoulutusta antavan täydennyslentorykmentin ja sen alaisten lentolaivueiden perustamisesta seuraavan liikekannallepanon sattuessa päätettiin ilmavoimien esikunnan heinä-elokuussa 1940 tekemillä päätöksillä.[2]
Täydennyslentolaivue 17 perustettiin 18. kesäkuuta 1941 osana jatkosodan liikekannallepanoa. Karviaan sijoitetun laivueen komentajaksi määrättiin 20. kesäkuuta kapteeni Kyösti Kurimo. T-LeLv 17 siirrettiin jo seuraavan kuukauden alulla Porin lentoasemalle. Laivueen kalustona oli 2–4 Fokker C.V:tä, 2-3 VL Tuiskua, 1–2 Bristol Bulldogia, Fokker C.X:tä, Hanriot H.232.2:ta, VL Kotkaa ja VL Pyryä. Mainittujen lisäksi laivueella oli käytössään noin kuusi sekalaista erityyppistä konetta, joista yhtä käytettiin kaksimoottorilentokoulutukseen.[2]
Kaksimoottorisista koneista koostunut 3. lentue siirrettiin syyskuun 1941 puolivälissä Luonetjärven lentokentälle, missä se alistettiin lentorykmentti 4:n lentolaivue 46:lle. Täydennyslentolaivue 17 lakkautettiin 1. marraskuuta 1941, jolloin sen kalusto ja henkilöstö siirrettiin Luonetjärvelle. T-LLv 17 lensi toimintansa aikana lähes 1 600 lentotuntia. Lakkautetun laivueen kalustosta muodostettiin lentolaivue 46:n 3. lentue, joka siirrettiin saman kuukauden puolivälissä lentolaivue 48:n 3. lentueeksi. T-LLv 17 oli aloittanut kaksimoottorikoulutuksen kahdella Hanriot H.232.2:lla sekä yhdellä Avro Ansonilla ja Iljušin DB-3M:llä. Laivueen tehtäviä jatkanut 3/LLv 48 sai helmi-maaliskuussa 1942 käyttöönsä kolme Bristol Blenheim -pommikonetta, mikä paransi yksikön kalustotilannetta huomattavasti. Yksiköllä oli samaan aikaan käytössään lisäksi neljä VL Pyryä ja kaksi Viimaa.[2]
T-LLv 17 ja sen seuraajat 3/LLv 46 aja 3/LLv 48 kouluttivat kaksimoottorilentäjiksi kaikkiaan 14 oppilasta, joilla saatiin tyydytettyä puolustusvoimien silloinen kaksimoottorikoneiden ohjaajatarve. Parikymmentä vanhempaa ohjaajaa sai myös jatkokoulutusta kaksimoottorikoneilla. LLv 48 koulutti toiset 14 kaksimoottorilentäjää elo-syyskuussa 1942 pidetyllä kurssilla.[2]
Uudelleenperustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksasta ja Valtion lentokonetehtaalle tehtyjen kaksimoottorikonetilausten seurauksena ilmavoimien lentävän henkilöstön jatkokoulutustarve nousi huomattavasti. Täydennyslentolaivue 17 perustettiin uudelleen 28. marraskuuta 1942 lentorykmentti 4:n alaisuuteen, ja sen toimintapaikaksi tuli Luonetjärven lentokenttä. Lentokoulutusta annettiin pääasiassa Bristol Blenheim- ja Tupolev SB-2 -kaksimoottorikoneilla. Laivue koulutti kaksimoottorilentäjien lisäksi konekivääriampujia tammikuusta 1943 alkaen ja tähystäjiä saman vuoden huhtikuusta lähtien. Uudelleenperustetun laivueen komentajaksi määrättiin Osmo Malinen, joka toimi virassa toukokuun 1943 alulle. Malista seurasi laivueen komentajana kaikkiaan neljä henkilöä ennen T-LeLv 17:n lakkauttamista 11. syyskuuta 1944, viikko jatkosodan päättymisen jälkeen. Laivueen jäljellä olevat osat siirtyivät lakkautuksen yhteydessä pommituslentolaivue 46:lle. Käynnissä olleet kurssit keskeytettiin 26. lokakuuta 1944, ja niiden oppilaat kotiutettiin kuukautta myöhemmin.[2]
Uudelleenperustettu täydennyslentolaivue 17 järjesti kaikkiaan yhdeksän kaksimoottorikurssia, joista kahdeksan vietiin loppuun saakka. 7. tammikuuta 1943 alkaneet ohjaajakurssit olivat 2–6 kuukauden mittaisia. Yksittäinen oppilas lensi kursseilla 18–26 tuntia kurssista riippuen. Kaksimoottorikoulutuksen kursseille valittiin kaikkiaan 111 oppilasta, joista 87 valmistui rintamalaivueisiin, 11 oppilaan kurssi keskeytettiin ja 13 viimeisen jäi kesken sodan päättyessä. Tähystäjien jatkokoulutuskursseja vietiin läpi kaikkiaan neljä, ja niiltä valmistuivat kaikki 105 kurssille hyväksyttyä upseeria. Kurssit olivat kestoltaan kaksimoottorilentokurssien tapaan 2–6 kuukauden mittaisia, yksittäisen oppilaan lentäessä niillä kurssista riippuen 11–22 tuntia. Konekivääriampujakursseilta valmistui 102 koulutukseen valituista 105 oppilaasta. Kuukauden mittaisella kurssilla yksittäinen oppilas lensi kurssista riippuen 8–30 tuntia.[2]
Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täydennyslentolaivue 17:n koneille sattui laivueen toiminta-aikana kolme vakavampaa onnettomuutta, joissa kuoli viisi henkilöä:[3]
- 25. syyskuuta 1941: VL Kotka (rek. tunnus KA-145) teki pakkolaskun Kokemäenjokeen. Konetta lentänyt alikersantti Leuto Haapasalo selvisi onnettomuudesta, mutta korpraali Onni Lohiranta hukkui.
- 18. elokuuta 1943: Bristol Blenheim (rek. tunnus BL-140) putosi metsään vasemman moottorin pysähdyttyä lentoonlähdön aikana. Konetta lentänyt lentomestari Toivo Parikka sekä mukana olleet vänrikki Esko Kaartinen ja luutnantti Jorma Väänänen kuolivat onnettomuudessa.
- 25. lokakuuta 1944: Tupolev SB-2 (rek. tunnus SB-8) putosi lentoonlähdön jälkeen, vasemman moottorin sytyttyä tuleen. Ohjaajana ollut vänrikki Kustaa Kotsalo onnistui hyppäämään koneesta ja selvisi onnettomuudesta. Koneessa ollut korpraali Arnold Arniola hukkui.
Laivueenkomentajat ja -päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välirauhan aikana laivueenkomentajina olivat:[1]
- Arvo Nisonen 11.5.1940 – 26.5.1940 (T-LLv 17)
- Armas Viherto 26.5.1940 – 15.8.1940 (T-LLv 17)
Laivueenpäällikköinä olivat jatkosodassa:[3]
- Kyösti Kurimo 20.6.1941 – 12.8.1941 (T-LeLv 17)
- Niilo Jusu 12.8.1941 – 1.11.1941 (T-LeLv 17)
- Ragnar Laine 1.11.1941 – 28.11.1941 (3/LeLv 46, 3/LeLv 48)
- Osmo Malinen 28.11.1942 – 4.9.1943 (T-LeLv 17)
- Aimo Pietarinen 3.5.1943 – 3.6.1943 (T-LeLv 17)
- Tauno Meller 3.6.1943 – 10.2.1944 (T-LeLv 17)
- Olavi Wickstrand 10.2.1944 – 31.7.1944 (T-LeLv 17)
- Ragnar Laine 31.7.1944 – 4.9.1944 (T-LeLv 17)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 28: LeSK. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-4-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Piipponen, Jukka: Onttolan punaiset pirut. Helsinki: Koala-kustannus, 1997. ISBN 952-5186-01-6.