Jaakko Paalasmaa
Jaakko Samuli Paalasmaa (19. joulukuuta 1924 Helsinki – 15. helmikuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1][2]
Paalasmaan vanhemmat olivat rovasti Väinö Gunnar Paalasmaa, aiemmin Solin, ja Aino Aleksandra Bäckman ja puoliso vuodesta 1945 Ellen Elina Taskila. Paalasmaa kävi kansakoulun ja neljä luokkaa keskikoulua, mutta suoritti sittemmin monia kursseja ja ammattitutkintoja. Hän oli Valtion turveteollisuuden keskusvaliokunnan Oulun ja Lapin läänien aluevalvoja 1945–1947, työntutkija Oulun Kauppa Oy:ssä, Oy H. W. Snellman Ab:ssa, Osuuskauppa Arinassa ja Ville Mattinen Oy:ssä 1948 ja Tehomenekki-konsultti 1949–1950.[1][2]
Keskon palveluksessa Paalasmaa oli työntutkija pääkonttorin neuvontaosastolla 1950–1952, rationalisointi- ja koulutustoimiston päällikkö 1953–1954, järjestelyosaston apulaisosastonjohtaja, henkilökunnan päällikön apulainen 1955–1957, Iisalmen konttorin johtaja 1957–1968, keskusvaraston johtaja 1968–1976 ja Joensuun konttorin johtaja vuodesta 1976. Iisalmen kaupunginvaltuuston jäsen Paalasmaa oli 1965–1968, minkä lisäksi hänellä oli useita muita luottamustehtäviä. Uuden Valamon ystävänä tunnettu Paalasmaa oli luostarin taloudellinen neuvonantaja 1977–1996 ja Valamo-säätiön asiamies 1988–1992. Sotilasarvoltaan hän oli reservin korpraali. Paalasmaa sai kauppaneuvoksen arvonimen 1982.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Möttönen, Tuomas: Kauppaneuvos Jaakko Paalasmaa (1924–2002). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2011. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ a b c Jaakko Paalasmaa Biografiasampo. Viitattu 10.12.2022.
- ↑ Ihmiset. Kuolleet. Aluejohtaja viihtyi Uudessa Valamossa. Jaakko Paalasmaa. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 17.3.2002. Viitattu 10.12.2022.