Siirry sisältöön

Jaakko II (Skotlanti)

Wikipediasta
Skotlannin kuningas Jaakko II, kuvitus Jörg von Ehingenin päiväkirjasta 1400-luku. Hänen kasvojensa vasemman puolen peittää punainen tuliluomi, jonka mukaan hän sai lisänimen 'Fiery Face' (Tulikasvo).
Kuningas Jaakko II, 1500-luvun kaiverrus, joka on tehty 1400-luvun kuvan pohjalta

Jaakko II (James II) ; (16. lokakuuta 1430 Holyrood Abbey, Edinburgh – 3. elokuuta 1460 Roxburgh'n linna, Roxburghshire, Skotlannin kuningaskunta) oli Skotlannin kuningas vuosina 1437–1460.[1][2]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän oli kuningas Jaakko I:n[2] ja kuningatar Joan Beaufortin poika.[3] Hänellä oli kaksoisveli Alexander Stuart, joka kuoli heti syntymänsä jälkeen.[3] Hänellä oli myös kuusi sisarta, jotka avioituivat Euroopan hallitsijasukuihin. Vanhin sisar Margaret Stewart (1424–1445) avioitui tulevan Ranskan kuningas Ludvig XI:n kanssa ja Eleanor Stewart (1433–1480) avioitui Itävallan arkkiherttua Sigismundin kanssa.

Jaakko II:n muotokuva 1600-luvulta

Nuori kuningas, sijaishallitsijoiden ja Douglasien valta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko peri kruunun kuusivuotiaana, joten maata hallitsivat hänen alaikäisyytensä aikana useat sijaishallitsijat. Hänen isänsä salamurhattiin 20.– 21. helmikuuta välisenä yönä 1437[2] Perthin dominikaaniluostarissa tämän setäpuolen, Athollin jaarli Walter Stewartin valtaannousuyrityksessä. Myös paikalla ollut prinssi Jamesin äiti, kuningatar Joan haavoittui. Leskikuningatar Joan vangitutti ja teloitutti vallankaappausta yrittäneet salaliittolaiset maaliskuussa 1437.[4]

Apotti Patrick kruunasi Jaakko II:n 25. maaliskuuta 1437 Holyrood Abbeyssä, eikä enää Scone Abbeyssä Sconessa, kuten oli ollut tapana lähes 600 vuoden ajan vuodesta 843 lähtien, jolloin Kenneth I MacAlpin kruunattiin Skotlannin kuninkaaksi.[5]

Jaakon alaikäisyyden aikana vuosina 1437–1439 Douglasin jaarli Archibald toimi nuoren kuninkaan sijaishallitsijana. Koska Jaakko oli liian nuori ottamaan kuningaskuntansa hallintaansa, hänen isänsä perustama vahva keskusvalta romahti nopeasti. Seuranneessa myllerryksessä kolme kilpailevaa sukua – Crichtonit, Livingstonit ja Douglasit – taistelivat keskenään nuoren kuninkaan sijaishallitsijan asemasta.[2]

Douglasin jaarli Archibaldin kuoleman jälkeen sijaishallinto jaettiin William Crichtonin, Sir Alexander Livingstonin ja lordikanslerin kesken, sillä maassa oli pulaa tarpeeksi korkea-arvoisista jaarleista ottamaan yksin vastuuta kuningaskunnasta. Douglasin jaarlin valtaa haluttiin hajottaa, ja edesmenneen Archibaldin kaksi poikaa teloitettiin. Douglasin jaarlin arvonimi ja valta-asema siirtyivät James Douglasille. Hän kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen ja hänen pojastaan Williamista tuli kahdeksas Douglasin jaarli, ja valta alkoi keskittyä tälle.[2]

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1449 kuningas Jaakko II astui 18-vuotiaana valtaan ja avioitui, mutta Douglasin jaarli ja William Crichton jatkoivat valtapeliään maan johdossa, eikä Jaakon annettu hallita ilman heitä. Hänen ensimmäinen tehtävänsä oli monarkin vallan palauttaminen. Hän valtasi joukkoineen välittömästi Sir Alexander Livingstonin maat, mutta säilytti rauhan vaikutusvaltaisen Douglasin suvun kanssa aina vuoteen 1450 asti, jolloin hän riitaantui Douglasin jaarli Williamin kanssa. Vuodet 1452–1455 maa oli sisällissodan kaltaisessa tilassa, kun Jaakko yritti murentaa loputkin Douglasien laajalle levittäytyneestä vallasta.[2]

Helmikuussa 1452 hän syytti jaarlia juonittelusta ja kiivaan riidan tuoksinassa hän raivokohtauksen vallassa puukotti Douglasin jaarli Williamin kuoliaaksi 26 veitseniskulla ja heitti ruumiin ikkunasta pihalle.[3][1] Kolme vuotta myöhemmin Jaakko tuhosi Douglasin linnat ja takavarikoi niiden laajat tilukset, kukisti vastustajansa lopullisesti Arkinholmin taistelussa tuokokuussa 1455 sekä ajoi jaarlin maanpakoon Englantiin. Näistä maista saadut tulot mahdollistivat hänelle vahvan keskushallinnon perustamisen ja oikeudenkäytön parantamisen.[2]

Jaakolla oli vihdoinkin vapaus hallita parhaaksi katsomallaan tavalla. On väitetty, ettei yksikään Skotlannin kuningas hänen jälkeensä kohdannut yhtä suurta valtaistuimen uhkaajaa. Uhan kukistamisen myötä kuninkaan rooli maan johdossa lujittui. Kuolemaansa saakka Jaakko oli aktiivinen kuningaskunnan hallitsija. Hän yritti valloittaa Norjalta Orkneysaaret, Shetlandinsaaret sekä Englannilta Mansaaren,[3] muttei onnistunut pyrkimyksissään. Hän matkusti ympäri Skotlantia ja keksi keinon ansaita rahaa armahtamalla tuomittuja vakavista rikoksista. Vuonna 1458 häntä kritisoitiin kuninkaana, muttei voida olla varmoja kuinka kuningaskunta olisi kehittynyt, jos hän olisi elänyt ja hallinnut kauemmin.

Roxburgh'n linnan rauniot 1830-luvulla

Jaakon pyrkimys oli lujittaa Skotlannin asemaa. Hän hyökkäsi joukkoineen Englannin kuningaskunnan pohjoisimpiin osiin vuonna 1456. Vuonna 1460 hän päätti, että Scottish Borders raja-alueen viimeinen Englannin hallussa oleva linna olisi vallattava.[2] Hän oli innostunut uudenaikaisesta tykistöstä, jota hän oli käyttänyt jo Douglasien linnojen tuhoamiseen. Yksi Flanderista tuoduista väärinladatuista tykeistä räjähti Roxburgh'n linnan piirityksessä 3. elokuuta 1460 ja katkaisi vieressä seisoneen Jaakko II:n jalan reidestä, jolloin hän sai kuolettavan verenvuodon ja menehtyi 29-vuotiaana.[3][1]

Skotlantilaiset jatkoivat tämän jälkeen hyökkäystä ja valtasivat muutaman päivän kuluttua onnistuneesti Roxburgh'n linnan. Leskikuningatar Maria määräsi linnan purettavaksi.[3]

Kuningas Jaakko II haudattiin Holyrood Abbeyhin Edinburghiin.[1]

Henkilö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jaakko II:n lempinimi 'Fiery Face' (Tulikasvo)[1] viittasi kirkkaanpunaiseen syntymämerkkiin eli tuliluomeen, joka peitti lähes kokonaan hänen kasvojensa vasemman puolen. Aikalaisten keskuudessa tätä näyttää pidetyn ulkoisena merkkinä tulisieluisuudesta.[3]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skotlannin kuningatar Maria van Gelre, Seton Armorial 1591. Hänen hameensa vasemmalla puolella on Gelren herttuakunnan vaakuna, oikealla musta Flanderin leijona.

Jaakko II avioitui 18-vuotiaana 3. heinäkuuta 1449 Holyrood Abbeyssä Edinburghissa, alankomaalaissyntyisen 15-vuotiaan prinsessa Maria van Gelren[2][3] (n. 1434/1435–1463) kanssa, joka oli Gelren herttua[3] Arnoldin ja Kleven herttuatar Katharinan vanhin tytär. Prinsessa Maria kasvoi Burgundin herttua Filip III Hyvän ja tämän kolmannen puolison, Portugalin infanta Isabellan hovissa, jotka maksoivat hänen myötäjäisensä ja kapionsa. Hän sai Burgundin hovissa hyvän ja korkeatasoisen kasvatuksen.[1] Apotti Patrick kruunasi Marian Skotlannin kuningattareksi heti vihkiseremonian jälkeen Holyrood Abbeyssä.

Heille syntyi seitsemän lasta:

  • Nimetön poika (s. 19. toukokuuta 1450), syntyi kuolleena[3]
  • Jaakko III (10. heinäkuuta 1451 – 11. kesäkuuta 1488) isänsä seuraaja Skotlannin kuninkaana, alaikäisen kuninkaan sijaishallitsina toimi kuningataräiti Maria vuosina 1460–1463[6][7]
  • Mary Stewart, Arranin kreivitär[3] (13. toukokuuta 1453 – toukokuu 1488), avioitui (1) Thomas Boydin, Arranin jaarlin kanssa; (2) lordi James Hamiltonin kanssa
  • Alexander, Albanyn herttua (n. 1454 – 7. elokuuta 1485), avioitui (1) Katherine Sinclairin kanssa, kunnes avioliitto mitätöitiin 1478; menetti maaomistuksensa valtataistelussa vanhinta veljeään Jaakko III:tta vastaan; pakeni Englantiin, jossa kuningas Edvard IV tunnusti hänet 1482 Skotlannin hallitsija Alexander IV:ksi ja palasi vaatimaan maitaan. Pakeni/karkotettiin Ranskaan 1483;[6][7] avioitui (2) Anne de la Tour d'Auvergnen, Auvergnen kreivi Bertrand VI:n tyttären kanssa.
  • David Stewart[3] (n. 1455–1457), häntä varten luotiin Morayn jaarlin arvonimi, kuoli alle 3-vuotiaana
  • John, Marin ja Gariochin jaarli (n. 1459–1479), kuoli epäselvissä olosuhteissa valtataistelussa vanhimman veljensä Jaakko III:n kanssa;[6][7] naimaton, ei jälkeläisiä
  • Margaret Stewart[3] (n. 1456–1480/1500?), avioitui Auchingoulin lordi William Crichtonin kanssa; heidän tyttärensä Margaret Crichton avioitui Rothesin jaarli George Leslien kanssa

Suhteesta nimeltä tuntemattoman rakastajattaren kanssa syntyi avioton lapsi:

  • John Stewart, Sticksin lordi (k. 21. syyskuuta 1523),[3] Arnagangin, Ballechinin, Innervackin, Killichassien, myöhempien Kynachinien, Clunien Lochin ja Stewartfieldin Stewartien esi-isä

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f James II (r. 1437-1460) The Bristish Monarchy
  2. ↑ a b c d e f g h i James II | Jacobite, Restoration, Glorious Revolution | Britannica www.britannica.com. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i j k l m n History of the Stewarts | Famous Stewarts | King James II of Scotland www.stewartsociety.org. Viitattu 10.6.2025.
  4. ↑ History of the Stewarts | Famous Stewarts | King James I of Scotland www.stewartsociety.org. Viitattu 10.6.2025.
  5. ↑ James II (r. 1437-1460) www.royal.uk. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
  6. ↑ a b c James III (r. 1460-1488) www.royal.uk. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
  7. ↑ a b c James III | Jacobite Rebellion, Restoration, Regency | Britannica www.britannica.com. 7.6.2025. Viitattu 10.6.2025. (englanniksi)
Edeltäjä:
Jaakko I 		Skotlannin kuningas
1430–1460 		Seuraaja:
Jaakko III
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jaakko_II_(Skotlanti)&oldid=23355171”