Jędrzej Taranowski
Jędrzej Taranowski 1500- ja 1600-luvuilla elänyt puolalainen diplomaatti, joka muun muassa toimi Puola-Liettuan valtioliiton lähettiläänä Osmanien valtakuntaan ja Krimin kaanikuntaan.
Useiden diplomaattien lailla Taranowski kirjoitti ylös havaintoja tehdessään valtiovierailuja muihin maihin. Hänen kuvauksensa ovat parhaimmillaan värikkäitä ja seikkaperäisiä. Vuonna 1569 hän teki matkan Istanbuliin ja pohjois-Kaukasiaan, jossa hän kirjoitti ylös vaiheikkaan kuvauksen Astrahanin sotaretkeltä palaavan turkkilaisista ja tataareista kootun armeijan kärsimyksistä.[1] Turkkilainen historiotsija Akdes Nimet Kurat löysi kuvauksesta vanhan saksaksi käännetyn version Wienin valtionarkistosta 1960-luvulla.[2]
Paluu Astrahanin sotaretkeltä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Astrahanin sotaretki
1569 uusi liittovaltio Puola-Liettua oli sodassa Venäjää vastaan. Myös suunnallaan Venäjää vastaan sotineet Osmanien valtakunta että Krimin tataarit näkivät Puola-Liettuassa mahdollisen liittolaisen. Liittovaltio oli myös halukas edistämään hyviä suhteita osmaneihin ja tataareihin yhteistä vihollista vastaan, joten tuolloin jo kokeneen Jędrzej Taranowskin johtama kuninkaallinen lähetystö matkusti Istanbuliin heinäkuussa 1569. Yksi hänen tavoitteistaan oli neuvotella puolalaisen diplomaatin Alexandr Władzickin vapautus Krimin kaanin Devlet I Girayn vankeudesta. Koska kaani oli sotaretkellään osmanijohto kutsui Taranowskin tutustumaan tilanteeseen rintamalla. Hän matkusti Astrahaniin Don- ja Volga-jokien väliselle alueelle paikkaan, jota kutsuttiin nimellä Perevoloka. Täältä hän löysi osan osmanisotaretkikunnasta, jolle oli jo annettu vetäytymiskäsky alueelta. Hän ratsasti yhä eteenpäin ja löysi Devlet Girayn keskeltä aroa jääden tämän vieraaksi. Hän osallistui turkkilaisarmeijan paluumarssiin, jonka aikana sotaretkikunta koki suurimmat tappionsa.[3] Vedetöntä ja kuivaa aroa, jonka hän nimesi osasyyksi sotaretkikunnan ongelmaan, hän kutsui nimityksellä "tyhjät kentät". Vesi, jota joukot löysivät maastosta oli Taranowskin mukaan hapanta, kuraista ja matojen saastuttamaa. Kun satoi hän todisti, kuinka janoonsa kuolevat sotilaat kaivoivat kuoppia maahan vangitakseen niihin sadevettä. Eräässä tapauksessa muuan tataari oli lupautunut maksua vastaan viemään viidensadan vahvuisen turkkilaisosaston raikkaille vesilähteille. Kun turkkilaiset olivat antaneet tälle kaikki rahansa, tataari oli kadonnut jättäen miehet oman onnensa nojaan. Vain neljä selviytyi hengissä muiden luokse kertomaan osaston kohtalosta. Lokakuussa vetäytyvän armeijan kärsimä nälkä ja jano koetteli jo diplomaattia itseään. Hyiset syyssateet toivat joukoille vettä, mutta kylmä ilma ja nälkä pysyivät tappavana yhdistelmänä. Taranowski kuvaili oloja jo sellaisiksi, että kuoleminen alkoi tuntua mielekkäämmältä kuin elämän jatkaminen.[1]
Myöhempiä vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taranowski lähetettiin Istanbuliin ja Bahtšisaraihin useamman kerran. Vuonna 1577 hänet lähetettiin varmistamaan valtioliiton sekä osmanien ja tataarien välisen rauhan pysyvyys, jotta Puola-Liettua voisi turvallisesti aloittaa sodan Venäjää vastaan, mutta tällä kertaa Venäjää kohtaan taisteluhalunsa menettänyt ja sen kanssa neuvotellut Devlet I Giray pani hänet arestiin.[4]
Vaikka Taranowski piti osaltaan pitkään yllä diplomaattisuhteita puolalaisten ja turkkilaisten välillä, hän ei silti hyväksynyt Osmanien valtakunnan alueella asuneiden puolalaisten ylimysten keskuudessa vallinnutta trendiä, jossa he omaksuivat turkkilaisten kulttuurin. Vuonna 1633 Taranowski kirjoitti runon, jossa hän valitti aiheesta:[5]
| ” | [Sulttaanin] vieressä palvelijat kultaisia tikareitaan kantaen, näen sinut, Kalinowski, heidän joukossaan. Tai sinut, Chmielnickin suvun kaunis lupaus, Turkkilaisten spahien vaatteissa ja turbaaneissa (tulppaaneissa). |
” |
– Jędrzej Taranowski, 1633. Marcinkowski 2009 s. 101 | ||
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Holod, Renata, Halenko, Oleksandr: The Harsh Landscapes of “Mother Sarmatia”: Steppe Ukraine through the Eyes of a Sixteenth-Century Polish Diplomat. Harvard Ukrainian Studies no. 1-4, 2010-2011.
- Kołodziejczyk, Dariusz: The Crimean Khanate and Poland-Lithuania. Brill, 2011. ISBN 978-90-04-19190-7.
- Marcinkowski, Christoph: The Islamic World and the West: Managing Religious and Cultural Identities in the Age of Globalisation, s. 101. LIT Verlag Münster, 2009. ISBN 3643800010.