Jürgen Bartsch

Jürgen Bartsch (6. marraskuuta 1946 Essen – 28. huhtikuuta 1976 Lippstadt-Eickelborn) oli saksalainen sarjamurhaaja, jonka uhreiksi joutui neljä lasta. Lisäksi hän teki yhden murhayrityksen.

Jürgen Bartsch syntyi aviottomana lapsena Essenissä. Hänen äitinsä menehtyi tuberkuloosiin pian syntymän jälkeen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Karl-Heinz Sadrozinski, mutta hän sai nimen Jürgen Bartsch, kun langenbergiläinen pariskunta otti hänet ottolapsekseen. Adoptio vahvistettiin vasta vuonna 1954, koska viranomaiset suhtautuivat lapsen aviottomuuteen varauksellisesti.

Ensimmäiset vuotensa Jürgen vietti eristettynä pienessä kellarihuoneessa kalteri-ikkunoiden takana, koska vanhemmat pelkäsivät, että muiden lasten kanssa leikkiessään Jürgen saisi tietää adoptiosta.

Jürgenin adoptioäiti Gertrud Bartsch kärsi pakko-oireisesta häiriöstä. Hän suhtautui pakkomielteisesti siisteyteen. Jürgen ei saanut leikkiä muiden lasten kanssa, jottei olisi tullut likaiseksi, ja häntä kuritettiin mielivaltaisesti. Adoptioäiti myös kylvetti hänet aina yhdeksäntoista vuoden ikään saakka.

Jürgen aloitti koulunkäynnin 10-vuotiaana, mutta koska ensimmäinen koulu ei ollut vanhempien mielestä riittävän kurinalainen, hän joutui pian vaihtamaan oppilaitoksensa katoliseen kouluun, jossa hän joutui kuoronjohtajan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Murhat

Bartsch aloitti sarjamurhat teini-ikäisenä. Hän houkutteli nuoria poikia hylättyyn pommisuojaan ja pakotti uhrinsa riisuuntumaan ja käytti heitä seksuaalisesti hyväkseen. Hän murhasi neljä uhriaan.

Bartsch oli 15-vuotias, kun hän surmasi ensimmäisen uhrinsa, 8-vuotiaan Klaus Jungin maaliskuussa 1962. Hänen uhreikseen joutuivat myös Peter Fuchs (13) ja Ulrich Kahlweiss (12). Toukokuussa 1966 hän murhasi viimeisenä uhrinaan 11-vuotiaan Manfred Grassmannin. Hän hautasi uhrien jäänteet pommisuojaan.

Bartsch yritti toukokuussa 1966 murhata 14-vuotiaan Peter Fresen, mutta tämä pääsi pakoon. Sarjamurhaaja pidätettiin kesäkuussa etsintöjen jälkeen.

Oikeudenkäynti, tuomio ja kuolema

Bartsch tunnusti murhat avoimesti. Wuppertalin käräjäoikeus tuomitsi hänet 15. joulukuuta 1967 elinkautiseen, ja Düsseldorfin hovioikeus piti tuomion samana. Maan korkein oikeus päätti kuitenkin sijoittaa Bartschin tahdosta riippumattomaan hoitoon Eickelborniin. Siellä Bartsch avioitui vuonna 1974 Gisela Deiken kanssa.

Bartsch suostui kastroitavaksi vuonna 1976, jotta voisi vapautua tahdonvastaisesta hoidosta. Hän menehtyi leikkauspöydälle halotaanimyrkytykseen. Tapaus tulkittiin onnettomuudeksi, mutta Saksassa alkoi pian levitä huhu, että hänet olisi surmattu tahallaan.

Jürgen Bartschista tehtiin vuonna 2002 näytelmäelokuva Ein Leben lang kurze Hosen tragen.

Kirjallisuutta

• Föster, Michael: Jürgen Bartsch: Nachruf auf eine Bestie. Torso, 1984.
• Meinhof, Ulrike: Jürgen Bartsch und die Gesellschaft. – Die Würde des Menschen ist antastbar. Aufsätze und Polemiken. Wagenbach, Berlin 2004. ISBN 3-803-12491-3
• Miller, Alice: Alussa oli kasvatus. Suomentanut Mirja Rutanen. (Alkuteos: Am Anfang war Erziehung.) WSOY, Helsinki 1985. ISBN 951-0-12888-0
• Moor, Paul: Das Selbstporträt des Jürgen Bartsch. Fischer, Frankfurt 1972.
• Moor, Paul: Jürgen Bartsch – Selbstbildnis eines Kindermörders. Rowohlt, 2003. ISBN 3-499-61482-0