Jäniseläimet
| Jäniseläimet | |
|---|---|
 Rusakko (Lepus europaeus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Placentalia |
| Lahko: |
Jäniseläimet Lagomorpha Brandt, 1855[1] |
 Jäniseläinten levinneisyysalue |
|
| Heimot [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Jäniseläimet (Lagomorpha) on nisäkkäiden lahko. Jäniseläimet ovat pieniä kasvinsyöjiä. Lahko käsittää kolme heimoa, jänikset (Leporidae), piiskujänikset eli pikat (Ochotonidae) ja sukupuuttoon kuolleen Prolagidae-heimon, joka sisältää sardinianpikan ja sen esihistorialliset sukulaiset.[1] Näistä jäniksillä on tyypillisesti pitkät korvat ja isot voimakkaat takajalat, piiskujäniksillä ei. Aiemmin jäniseläimiä pidettiin jyrsijöiden alalahkona.
Suomessa esiintyy luonnonvaraisena kaksi jänisten heimoon kuuluvaa lajia, metsäjänis ja rusakko. Lisäksi kaniinia tavataan nykyään villiintyneenä pääkaupunkiseudulla ja Turussa.[2]
Evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäniseläimet muistuttavat joiltakin ominaisuuksiltaan jyrsijöitä (Rodentia), ja 1900-luvun alkupuolelle saakka niitä pidettiinkin jyrsijöiden alalahkona. Nykyään ne luokitellaan omaksi lahkokseen. Välillä oli yleisenä käsityksenä, että ne ovat vain etäistä sukua jyrsijöille ja että yhtäläisyydet ovat pinnallisia.
Jäniseläinten evoluutiohistoriaa ei edelleenkään tunneta kovin hyvin. Viime aikoihin saakka oltiin yleisesti sitä mieltä, että ne polveutuisivat Itä-Aasiassa paleoseenikaudella ja eoseenikauden alussa eläneestä Eyrymylus-suvusta.[3] Fossiilien tarkempi tutkimus viittaa kuitenkin siihen, että ne ovat Angaloidea-heimon eli mimotonidien jälkeläisiä, kun taas Eurymylus olisi läheisempää sukua jyrsijöille, joskaan ei niiden suora esi-isä.[4]
Jänisten heimon vanhimmat tunnetut edustajat elivät eoseenikauden lopulla ja levisivät nopeasti kaikkialle pohjoiselle pallonpuoliskolle. Niiden takaraajat kehittyivät vähitellen yhä pidemmiksi, kunnes niiden hyppivä käynti tuli nykyisen kaltaiseksi. Piiskujänikset ilmaantuivat myöhemmin, oligoseenikaudella Itä-Aasiassa.[5]
Tyypillisiä piirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäniseläimet eroavat jyrsijöistä seuraavasti:
- niillä on neljä viiltohammasta yläleuassa, jyrsijöillä vain kaksi.
- ne ovat lähes yksinomaan kasvinsyöjiä, kun taas monet jyrsijät syövät sekä lihaa että kasveja.[6][7]
Jyrsijöitä ne muistuttavat kuitenkin siinä, että niiden hampaat kasvavat koko elinajan, minkä vuoksi niiden on jatkuvasti pureksittava jotakin, jotteivät hampaat kasvaisi liian pitkiksi.
Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jäniseläimet (Lagomorpha)
- Jänikset (Leporidae)
- Kääpiökaniinit (Brachylagus)
- Bushmannijänikset (Bunolagus)
- Vuohikaniinit (Caprolagus)
- Jänikset eli varsinaiset jänikset (Lepus)
- Sumatrankaniinit (Nesolagus)
- Kaniinit (Oryctolagus)
- Riukiunkaniinit (Pentalagus)
- Bunyorokaniinit (Poelagus)
- Kalliokaniinit (Pronolagus)
- Tulivuorikaniinit (Romerolagus)
- Pumpulihäntäkaniinit (Sylvilagus)
- Piiskujänikset eli pikat (Ochotonidae)
- Pikat (Ochotona)
- † Prolagidae
- † Sardinianpikat (Prolagus)
- Jänikset (Leporidae)
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Lagomorpha (TSN 180105) itis.gov. Viitattu 6.8.2011. (englanniksi)
- ↑ www.ymparisto.fi
- ↑ D. Palmer: The Marshall Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 285. Lontoo: Marshall Editions, 1999. ISBN 1-84028-152-9.
- ↑ Kenneth David Rose: The Beginning of the Age of Mammals, s. 315. The Johns Hopkins University Press, 2006. ISBN 0-8018-8472-1.
- ↑ RJG Savage, MR Long: Mammal Evolution: an illustrated guide, s. 128-129. Facts on File. ISBN 0-8160-1194-X.
- ↑ Snowshoe Hare eNature.com. Arkistoitu 16.1.2009. Viitattu 18.5.2013.
- ↑ T.L. Best, T.H. Henry: Lepus arcticus. Mammalian Species, 2.6.1994, nro 457, s. 1-9. doi:10.2307/3504088. ISSN 0076-3519.
