Ivan Stešenko
| Ivan Stešenko | |
|---|---|
| Стешенко Іван Матвійович | |
 Ivan Stešenko |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ivan M. Stešenko |
| Syntynyt | 24. kesäkuuta 1874 Pultava, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 1. elokuuta 1918 (44 vuotta) Pultava |
| Ammatti | poliitikko, kirjallisuudentutkija, kirjailija, kääntäjä |
| Puoliso | Oksana Stešenko |
| Lapset | Iryna Stešenko |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ukraina |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ivan M. Stešenko (24. kesäkuuta 1874 Pultava – 1. elokuuta 1918 Pultava) oli ukrainalainen poliitikko, kirjallisuudentutkija, kirjailija ja kääntäjä.[1]
Stešenko oli Ševtšenkon tieteellisen seuran jäsen vuodesta 1917. Hänen puolisonsa oli Oksana Stešenko ja appensa Myh’ailo Starytskyi. Hänen tyttärensä Iryna Stešenko oli näyttelijä ja kääntäjä.[1]
Opiskeluaikana 1892–1896 Kiovan yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa Stešenko toimi Plejadan seuraajassa, Kirjallisessa Hromadassa. Hän julkaisi ensimmäisiä kirjallisuusartikkeleita, runoja ja käännöksiä Lvivin Pravdassa, Zorjassa (Lviv) ja Dzvinokissa. Valmistuttuaan hän aloitti opettajana Kiovan naislukiossa. Stešenkon poliittiseen aktivoitumiseen vaikuttivat Myh’ailo Drahomanovin kirjoitukset ja ystävyys Mykola V. Kovalevskyin kanssa. Hän perusti 1896 Lesja Ukrajinkan ja muiden kanssa ensimmäisen ukrainalaisen sosiaalidemokraattisen piirin ja kirjoitti runoja ja näytelmän Mazepa. Hänet tuomittiin 1897 neljäksi kuukaudeksi vankilaan, karkotukseen Kiovasta kolmeksi vuodeksi, ja häntä kiellettiin tekemästä opetustyötä. Sillä aikaa hän valmisteli ukrainan kielen sanakirjaa, joka tosin jäi julkaisematta. Hän laati ensimmäisen teoksen Ivan Kotljarevskyin runoudesta (1898), julkaisi kaksi omaa runokokoelmaa ja kirjoitti artikkeleita Kievskaja starinaan.[1]
Stešenko palasi Kiovaan 1900 ja oli Ukrainan nationalistisen liikkeen kärkihahmoja. Hänet valittiin Kiovan Hromadaan, ja hän teki yhteistyötä Ukrainan puolueettoman demokraattisen järjestön ja sen seuraajan Ukrainalaisten edistyksellisten seuran kanssa. Stešenko jatkoi kirjoittamista lehtiin, piti luentoja ja toimi sihteerinä Kiovan kirjallis-taiteellisessa seurassa, kunnes se lakkautettiin 1905. Hän julkaisi 1902 ensimmäisen laajemman kriittisen elämäkerran Ivan Kotljarevskyistä. Hän oli 1905 toisena julkaisijana satiirilehdessä Šeršenissä. Vuonna 1906 hän aloitti jälleen opettajantyön ja opetti kymmenkunta vuotta useissa kiovalaisissa oppilaitoksissa. Hän oli Ukrainan tieteellisen seuran sihteeri ja varapuheenjohtaja. Hän julkaisi ukrainalaisen teatterin historian 1908 ja oli kuukausilehti Sjaivon päätoimittaja 1913–1914. Lisäksi hän toimi 1915–1917 sotapakolaisten oppilaitoksen johtajana.[1]
Stešenko valittiin helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Kiovan kunnallishallintoon luottamustehtävään. Hän oli Ukrainan kansantasavallan hallituksen pääsihteeri kesä-joulukuussa 1917 ja opetusministeri tammi-helmikuussa 1918. Hän johti koulujärjestelmän ukrainalaistamista ja perusti Ukrainan taideakatemian ja Ukrainan pedagogisen akatemian. Tuntemattomat hyökkääjät surmasivat hänet, kun hän oli lomailemassa. Stešenko haudattiin valtion kustannuksella Kiovaan Baikoven hautausmaalle.[1]
Tieteellisen työnsä ohella Stešenko teki merkittäviä käännöksiä. Hänen kootut runonsa ja muuta tuotantoaan julkaistiin Pultavassa 2013.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ivan Stešenko Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||
