Ivan Aksakov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ivan Aksakov, Ilja Repinin maalaama muotokuva vuodelta 1878.

Ivan Sergejevitš Aksakov (8. lokakuuta (J: 26. syyskuuta) 1823 Nadeždino, Orenburgin kuvernementti8. helmikuuta (J: 27. tammikuuta) 1886 Moskova) oli venäläinen lehtimies, joka tunnettiin näkyvänä panslavismin puolustajana.

Ivan Aksakov kuului vanhaan venäläiseen Aksakovin sukuun, ja hänen isänsä oli kirjailija Sergei Aksakov. Slavofiilina tunnettu kirjailija Konstantin Aksakov oli hänen vanhempi veljensä. Ivan Aksakov työskenteli nuorena senaatin virkailijana Moskovassa ja oli vuosina 1848–1852 sisäministeriön palveluksessa. Tuona aikana hän vakuuttui Venäjän oikeuslaitoksen uudistamisen tarpeellisuudesta. Hän aloitti toimittajanuransa slavofiilien lehdessä Moskovski Sbornikissa, joka kuitenkin pian lakkautettiin. Aleksanteri II:n noustua valtaan Aksakov alkoi toimittaa salanimellä Russkaja Beseda -nimistä lehteä. Aksakov kiinnostui eteläslaavien asiasta vierailtuaan Balkanilla sairaan veljensä luona. Vuonna 1861 hän perusti Den (”Päivä”) -nimisen viikkolehden, josta tuli pian hyvin suosittu. Sananvapauden puolustajana ja maaorjien vapauttamisen tukijana se sai aluksi puolelleen Venäjän vapaamielisten piirien myötätunnon.[1]

Puolan kapina vuonna 1863 sai Aksakovin, kuten Mihail Katkovinkin, kääntymään jyrkäksi reaktionääriksi ja puolalaisvastaiseksi. Toisin kuin Katkovilla, Aksakovilla oli jatkuvia vaikeuksia sensuurin kanssa, sillä hän arvosteli viranomaisten toimintaa ja Venäjän hallituksen kansallisuuspolitiikkaa, joka ei hänen mielestään ollut tarpeeksi venäläiskansallista. Hänen vuosina 1867–1868 julkaisemansa Moskva-lehti kiellettiin nopeasti. Aksakov toimi myös vuonna 1858 Moskovaan perustetun Slaavilaisen komitean sihteerinä. Komitea ja sen sisarkomiteat Pietarissa ja Odessassa saivat suuren merkityksen vuosien 1875–1878 Balkanin kriisin aikana, jolloin ne muun muassa keräsivät rahaa ja kokosivat vapaaehtoisia Balkanille lähetettäviksi. Yleistä mielipidettä panslavistiseen suuntaan ohjailleella Aksakovilla on sanottu olleen merkittävä vaikutus Venäjän ja Turkin välisen sodan syttymiseen. Venäjän hallitus lakkautti Slaavilaisen komitean Aksakovin pidettyä kesäkuussa 1878 eräässä tilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän arvosteli jyrkästi venäläisten diplomaattien toimintaa Berliinin kongressissa. Aksakovin kuoltua vuonna 1886 hänelle järjestettiin suurmiehen hautajaiset.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Nordisk familjebok (1904), s. 437–438 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 5.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]