Itseoikaisu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itseoikaisu on menettely, jossa viranomainen korjaa päätöstään sen jälkeen, kun asiassa on tehty lopullinen ratkaisu. Tällainen oikaisu voi olla tuomioistuimen tekemä tai se voi olla hallinto-oikeudellinen, jolloin erotetaan neljä itseoikaisutyyppiä:

  • Kirjoitus- ja laskuvirheen korjaamiseen käytetty teknisluonteinen itseoikaisu, joka on edellytyksiltään ja menettelyltään yksinkertainen toimi.
  • Lakisääteiseen itseoikaisuun käytetty oikaisuvaatimusmenettely, joka tulee vireille vain asianosaisen aloitteesta. Tätä itseoikaisutyyppiä ei voida käyttää viranomaisen omasta aloitteesta. Menettelyssä viranomaisen ratkaisuun tyytymätön joutuu tekemään ensin samalle viranomaiselle oikaisuvaatimuksen ja vasta tähän annetusta päätöksestä voi valittaa. Tämä menettely pohjautuu aina erityissäännöksiin.
  • Asiavirheen korjaamiseen käytetty varsinainen itseoikaisu, joka voi tulla vireille sekä asianosaisen että viranomaisen aloitteesta. Vireille pantu muutoksenhaku ei estä itseoikaisua, kunhan siitä ilmoitetaan asiaa käsittelevälle toimielimelle. Varsinainen itseoikaisu on muutoksenhakumenettelyyn verrattuna yksinkertaisempi ja yleensä ensisijainen menettely, vaikka viranomaisen ei ole pakko korjata asiavirhettä.[1]
  • Tapaoikeuteen perustuva sääntelemätön itseoikaisu ei perustu mihinkään säädökseen. Käsite on epätäsmällinen ja sen asema hallinto-oikeudessa on epäselvä. Se perustuu ajatukseen, että jollakin hallinnonalalla tai jossakin viranomaisessa on ajanoloon kehittynyt ja vakiintunut erityinen itseoikaisukäytäntö. Tällaiseksi itseoikaisuksi voidaan ymmärtää edunpalautus tai menettely, jossa asia otetaan uudesta hakemuksesta uuteen käsittelyyn, jolloin samaan asiaan liittyvä aiempi hakemus hylätään. Sääntelemätön itseoikaisu on ongelmallinen oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan kannalta.

Tuomioistuimella on yleensä itseoikaisukielto. Se ei saa muuttaa ratkaisuaan, jotta taataan asianosaisten oikeusturva. Ratkaisuun haetaan muutosta ja oikaisua muutoksenhaulla. Itseoikaisu on sallittu vain tapauksissa, joissa tuomiossa havaitaan kirjoitus- tai laskuvirhe tai näihin verrattava selvä virhe.[2] Tuomion harkintaan, sisältöön tai lainsoveltamiseen liittyvää virhettä ei saa oikaista, sillä julkistettu ratkaisu sitoo sekä asianosaisia että tuomioistuinta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa IV palstat 122–124 ja osa V palstat 263–266.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]