Oikaisu (oikeustiede)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Oikaisuvaatimus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen oikeusjärjestelmässä esiintyvää muutoksenhakuprosessia. Lisää sanan merkityksiä löydät täsmennyssivulta.

Oikaisu on Suomessa käytössä oleva oikeudellinen toimenpide, jolla viranomainen tai muu julkista valtaa käyttävä taho voi korjata itse tekemänsä tai alemman viranomaisen tekemän asiallisesti tai muodollisesti virheellisen ratkaisun. Suomessa oman virheen korjaamista nimitetään itseoikaisuksi ja ylemmän tai valvovan viranomaisen tekemää oikaisua virallisoikaisuksi. Veroviranomaisen tekemää itseoikaisua nimitetään veronoikaisuksi. Päätöksentekijää (viranomaista tai julkista valtaa käyttävää muuta tahoa) voidaan pyytää tekemään itseoikaisu tekemällä oikaisuvaatimus. Vasta tämän jälkeen saa oikeussuojakeinonaan käyttää valitusta. Oikaisu voi olla esimerkiksi kirjoitus- tai laskuvirheen korjaaminen oikeudenkäynnissä, hallintomenettelyssä tai ulosotossa.[1][2] Oikaisuvaatimus ja valitus ovat täten muutoksenhaun alakäsitteitä: edellinen tapahtuu tuomioistuimen ulkopuolella, jälkimmäinen tuomioistuimessa.

Oikaisuvaatimuksen sisällöllisistä ohjeista, sen tekemisen määräajasta, oikaisuvaatimukseen reagoimisesta, ja siitä, kenellä on ylipäänsä oikeus tehdä oikaisuvaatimus, säädetään hallintolaissa (434/2003). Laissa säädetään, että sen säännöksiä on noudatettava oikaisuvaatimusmenettelyssä, ellei muussa laissa toisin erikseen säädetä (49 a §). Esimerkkinä tästä on määräaika: hallintolain mukaan oikaisuvaatimus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista,[3] mutta esimerkiksi yliopistolain (558/2009) 82 §:n 1 mom:n mukaan hakija, joka ei ole saanut opiskelupaikkaa, voi vaatia yliopiston päätökseen oikaisua 14 päivän kuluessa tiedoksisaannista.[4] Oikaisuvaatimus on käsiteltävänä kiireellisenä (hallintolain 49 e §), joskin säännös ei Suomessa välttämättä aina toteudu viranomaisten käytössä olevien resurssien vuoksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  2. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1965.
  3. Hallintolaki Finlex; Suomen oikeusministeriö. Viitattu 9.4.2017.
  4. Yliopistolaki Finlex; Suomen oikeusministeriö. Viitattu 9.4.2017.
  5. Niemivuo, Matti; Keravuori-Rusanen, Marietta; Kuusikko, Kirsi: Hallintolaki, s. 356. Talentum. ISBN 9789510367070.