Italian kansanterveyslaitos

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Italian kansanterveyslaitos
Istituto Superiore di Sanità
Italian kansanterveyslaitoksen päärakennus Roomassa.
Italian kansanterveyslaitoksen päärakennus Roomassa.
Tutkimuslaitoksen tiedot
Perustettu 1941
Sijainti Rooma
Pääkonttori Viale Regina Elena 299, 00161 – Roma (I)
Ministeriö Ministero della Salute (Italian terveysministeriö)
Virasto Servizio sanitario nazionale (kansallinen julkinen terveyspalvelu)
Tutkimusala kansanterveys
Työntekijöiden määrä 2300+ (2020)
Johtaja Andrea Piccioli

Italian kansanterveyslaitos (ital. Istituto Superiore di Sanità; lyhennys ISS, kirjaimellisesti Terveyden ylemmmän(tasoinen) laitos) on Italian terveysministeriön alaisuudessa tarjottavan julkisen terveydenhuollon (ital. Servizio sanitario nazionale) osana toimiva valtiollinen tutkimus- ja seurantalaitos sekä valvontaviranomainen.[1] Sen pääkonttori sijaitsee Roomassa.[2]

Vuonna 2020 laitoksen palveluksessa oli runsas 2300 työntekijää.[3] Laitoksen juridisena ja tieteellisenä johtajan toimii professori Silvio Brusaferro. [4]Operatiivisesti laitosta johtaa pääjohtaja, tohtori Andrea Piccioli.[5]

Nykyinen Italian kansanterveyslaitos on perustettu vuonna 1941. ISS:aa edelsi maan sisäministeriön alaisuudessa toiminut kansanterveyslaitos (L’Istituto di Sanità Pubblica) vuodelta 1934.[2]

Covid-19 -taudin tapauskuolleisuus Italiassa ikäryhmittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osana vuonna 2020 Italiassa alkanutta koronavirusepidemiaa, Italian kansanterveyslaitos (ISS) on tilastoinut maassa koronaviruksen aiheuttamaan Covid-19 -tautiin laboratoriovarmennetusti sairastuneita ja näistä tapauksista lasketun tapauskuolleisuuden ikäryhmittäin. Tilastoa ISS päivittää säännöllisesti. Torstaina 26. maaliskuuta 2020 julkaistuun raporttiin mennessä Italiassa oli menehtynyt yhteensä 6 801 Covid-19 -tautiin sairastunutta ihmistä. Laboratoriovarmennettuja tautitapauksia oli tuolloin yhteensä 73 780 kappaletta. Tässä italialaisessa aineistossa sairastuneiden keski-ikä oli 62 vuotta ja tapauskuolleisuus koko aineistossa 9,2 prosenttia. Italialaisessa aineistossa 1,2 prosenttia sairauden saaneista oli iältään 0-18 -vuotta, 25,1 prosenttia 19-50 vuotiaita, 37,8 prosenttia 51-70 vuotiaita ja 35,9 prosenttia oli yli 70 vuotiaita. Menehtyneistä ei tuolloin ollut kukaan alle 30-vuotias. Menehtyneiden tarkempi ikäjakauma ja ikäluokkaan suhteutettu tapauskuolleisuus on esitetty alla.[6] Tapausaineisto on vinoutunut väestöjakaumaan verrattuna, koska koronatestaukseen eivät kaikki halukkaatkaan ole Italiassa päässeet ja aineisto on myös alueellisesti painottunut kriisiytyneisiin osiin maata. Tapausaineistossa moni oli vielä raportointipäivänä sairauden heikentämänä sairaalassa joten aineiston tapauskuolleisuus on siksikin vasta maan väliaikainen lukema. Tämä käy ilmeiseksi, kun tilastoa vertaa esimerkiksi vastaavaan, neljä vuorokautta myöhemmin tehtyyn tilastoon, jolloin tapauskuolleisuus oli noussut 10,6 prosenttiin (30.3.2020 oli ISS:n julkaiseman yhteenvedon mukaan Italiassa 94 312 COVID-sairauteen testatusti sairastunutta, joista 10 026 oli menehtynyt).[7] Kaikille potilaille ei ilmeisesti ole tehohoitoa ollut heti saatavilla, ja potilaita on priorisoitu, joka on lisännyt kuolleisuutta parasta hoitoa vaille jääneiden ryhmässä.

Huomaa, että tapauksien ikäjakauma ja taudin leviämisen laajuus ikäryhmittäin voi vaihdella suuresti tapausaineistosta (esimerkiksi alueesta tai maasta tai leviämistavasta toiseen; esimerkiksi risteilymatkustajien, laskettelukeskuksessa liikkuneiden tai vanhainkodissa asuvien ikäjakauma poikkeaa toisistaan). Tapauskuolleisuus ei ole sama kuin kuolleisuus koko väestössä, ja lukuarvot muuttuvat tapausmäärän ja aineiston mukaan. Maailmanlaajuisesti laboratoriovarmennetuista koronainfektion saaneilla tapauskuolleisuus on alle puolet Italian tapausaineistosta. Esimerkiksi Maailman terveysjärjestö WHO:n maailmanlaajuisessa 25.3.2020 aineistossa oli 413 467 todennettua sairastunutta, joista 18 433 oli menehtynyt. Siihen mennessä WHO:n aineiston tapauskuolleisuus oli silloin 4,46 %.[8]

Ikä
(vuotta)[6]
Kuolleita
[kpl (% kuolleista)][6]
Tapaus-
kuolleisuus
(%)[6]
0-9 0 (0%) 0%
10-19 0 (0%) 0%
20-29 0 (0%) 0%
30-39 17 (0,2%) 0,3%
40-49 67 (1,0%) 0,7%
50-59 243 (3,6%) 1,7%
60-69 761 (11,2%) 5,7%
70-79 2403 (35,3%) 16,9%
80-89 2702 (39,7%) 24,6%
90- 608 (8,9%) 24,0%
Ei raportoitu 0 (0%) 0%
Yhteensä 6801 (100%) 9,2%

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Istituto Superiore di Sanità, Italian National Institute of Health Istituto Superiore di Sanità, iss.it. 2019. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)
  2. a b La nostra storia Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 26.3.2020. (italiaksi)
  3. ISS i numeri Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 26.3.2020. (italiaksi)
  4. Presidente: Prof. Silvio Brusaferro Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 26.3.2020. (italiaksi)
  5. Direttore generale: Dott. Andrea Piccioli Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 26.3.2020. (italiaksi)
  6. a b c d Integrated surveillance of COVID-19 in Italy (pdf) 26.3.2020. Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 27.3.2020. (englanniksi)
  7. Integrated surveillance of COVID-19 in Italy (pdf) 30.3.2020. Istituto Superiore di Sanità, iss.it. Viitattu 31.3.2020. (englanniksi)
  8. Coronavirus disease 2019 (COVID-19) Situation Report –65. Data as reported by national authorities by 10:00 CET 25 March 2020 (pdf) 25.3.2020. who.int. Viitattu 26.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]