Isolampikorento

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isolampikorento
Naaras
Naaras
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Aitosudenkorennot Anisoptera
Heimo: Varsinaiset sudenkorennot Libellulidae
Suku: Lampikorennot Leucorrhinia
Laji: rubicunda
Kaksiosainen nimi

Leucorrhinia rubicunda
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Isolampikorento Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Isolampikorento Commonsissa

Isolampikorento (Leucorrhinia rubicunda) on yleinen lampikorentoihin kuuluva sudenkorento.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukukypsä koiras
Nuori koiras

Isolampikorennolla on tumman takaruumiinsa keskilinjalla täpliä, jotka ovat tavallisesti keltaiset naaraalla ja punaiset sukukypsällä koiraalla ja harvoin naaraalla. Takaruumiin 7. jaokkeessa sijaitseva täplä jatkuu yli jaokkeen puolenvälin. Siipien kylkisuonet eli siiven etureunan siipisuonet ovat kokonaan keltaiset, ja siipitäplät ovat sukukypsällä koiraalla tavallisesti punaiset. Pikkulampikorennolla kylkisuonet ovat vain kärjistä keltaiset.[1]

Isolampikorennon ulkonäkö on muiden lampikorentojen kaltainen. Sukupuolielimien rakenne on merkittävin eroavaisuus pikkulampikorentoon ja täplälampikorentoon nähden. Koiraalla on tyvestään suurikokoinen ja muodoltaan pyöreä paritteluelimien väkänen, joka on tyvestä eteenpäin lyhyt ja hyvin käyrä. Naaraalla puolestaan sukuaukon suojus koostuu vain kahdesta pienikokoisesta ulokkeesta. Isolampikorennon ylemmät perälisäkkeet ovat väriltään tummat.[1]

Isolampikorennon takaruumiin pituus on 23–28 mm, ja takasiipi on 26–32 mm pitkä.[1]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolampikorennon lentoaika on toukokuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Päälentoaika ajoittuu kesäkuun puolestavälistä heinäkuun puoleenväliin.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolampikorentoa tavataan Euroopan itäisissä ja pohjoisissa osissa sekä Aasian puolella Siperiassa 90° leveyspiirille ulottuvalla alueella. Laji elää Keski-Euroopassa hyvin paikoittaisesti. Suomessa isolampikorento on koko maan alueella yleinen.[1]

Laji elää tavallisesti pienissä vesissä ja toisinaan runsaan kasvillisuuden järvillä ja jokien suvannoilla. Pohjoisessa Suomessa isolampikorentoa tavataan Etelä-Suomea useammin suoalueiden lammilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Karjalainen, Sami: Suomen sudenkorennot, s. 186–187. Uudistettu laitos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5425-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]