Invocation
| Invocation, rukous | |
|---|---|
| Nimi | Invocation, rukous |
| Tekijä | Emil Wikström |
| Valmistumisvuosi | |
| Teostyyppi | Veistos |
| Materiaali | Marmori |
| Korkeus | 59 cm |
| Kokoelma | Kansallisgalleria |
| Sijainti | Ateneum |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Invocation, myös Rukous, on suomalaisen kuvanveistäjän Emil Wikströmin tunnetuimpia pienveistoksia. Kipsiin 57 cm korkuinen teos valettiin 1895 ja siitä on pronssivaloksia. Ateneumin taidemuseon kokoelmissa on lisäksi 1897 tehty marmoriversio aiheesta.[1]
Veistoksen kipsivalos oli ensi kerran esillä Suomen taideyhdistyksen 50-vuotisnäyttelyssä 1896, jolloin se herätti ihailua. Kolme kipsivalosta oli taideyhdistyksen arpajaisten palkintona ja myös yksityishenkilöt ostivat teoksen kipsivaloksia.[2]
Invocation oli harjoitelma teokseen Ajanjumalan vanki.[2] Aihe oli symbolistinen ja työn tarkoituksena oli kuvata järjen ja hengen dualismia. Invocationissa nainen rukoilee vapautusta järjen ja materian kahleista.[3] Malli poseeraa katse ja kasvot ylös kohotettuina ja huulet raollaan.[2]
Invocation-veistoksen mallina oli Emil Wikströmin vastavihitty vaimo Alice Wikström. Teos ajoittuu Sääksmäen Visavuoren ateljeetaloon, joka paloi vuonna 1896. Wikström rakennutti tilalle uuden talon ateljeen.[3][2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Invocation, Hagelstam. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Invocation Rukous Serlachius-museot (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 19.6.2012.
- ↑ a b Huusko, Timo (toim.): ”Emil Wikström: Invocation, Rukous”, Ateneum-opas, s. 55. Valtion taidemuseo, 2007. ISBN 9789515329943.