International Harvester (auto)
| International | |
|---|---|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja |
International Harvester: henkilöautot, kevyet hyötyajoneuvot: 1907 - 1975 raskaat hyötyajoneuvot: - 1986 International Truck and Engine Corp: raskaat hyötyajoneuvot: 1986 - |
International Harvester -yhtiön perustajista toinen, Deering Harvester, oli aloittanut kokeilut polttomoottoreiden parissa jo vuoden 1889 tienoilla ja IH:n muodostamisen aikaan yhtiö valmisti päivittäin 50 paikallisvoimakonetta, joiden avulla voitiin pyörittää Deeringin kehittämiä maatalouskoneita. Deering suunnitteli myös kokeellisen, omalla voimallaan liikkuvan voimakoneen, vuonna 1892. Samoihin aikoihin myös McCormickilla tehtiin kokeiluja polttomottorikäyttöisten, omalla voimalla liikkuvien laitteiden parissa. Vuonna 1904 IH osti vaunuvalmistaja Weber Wagon Companyn, ja tämä hankinta viitoitti yhtiön tien merkittäväksi hyötyajoneuvojen valmistajaksi.[1]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
IH muistetaan etenkin kotimarkkinoillaan luotettavista ja innovatiivisista kevyen sarjan hyötyajoneuvoistaan, jotka kilpailivat "kolmen suuren" eli Fordin, GM:n ja Moparin Dodge-yksikön vastaavia tuotteita vastaan suhteellisen menestyksekkäästi. IH valmisti ajoneuvoja etenkin maatalouden ja viljelijöiden tarpeisiin, jolloin päärooliin nousevat avolavaiset autot eli pick-up truckit. Yhtiö valmisti kevyitä hyötyajoneuvoja vuodesta 1907 vuoteen 1975, ensimmäinen malli oli henkilökuljetuksiin tarkoitettu Auto Buggy. (Buggy tarkoittaa kärryä tai vaunua). Näiden itseliikkuvien vaunujen tuotanto alkoi helmikuussa 1907 IH:n tehtailla Chicagossa, mutta se siirrettiin Ohion Akroniin saman vuoden lokakuussa. Tätä seurasi vuonna 1909 IHC Auto Wagon, pieninä sarjoina valmistettu, tavarankuljetuksiin tarkoitettu korkeapyöräinen malli. IHC valmisti vuosina 1910 – 11 myös pienempipyöräisiä J30 Touring -henkilöautoja. Vuonna 1910 Auto Wagon uudelleennimettiin Motor Truckiksi, tätä mallia voidaan pitää amerikkalaisten pick-up truckien esiäitinä. Autojen merkkinä oli vuoteen 1914 asti IHC, tällöin niiden nimeksi muutettiin International. Viimeinen IH:n kevyt hyötyajoneuvo valmistui toukokuun 5. päivä vuonna 1975.[2]
Logon muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
International Harvester -yhtiön IHC-logoa käytettiin autojen lisäksi myös muissa yhtiön valmistamissa tuotteissa. Vuosina 1915 –1923 käytössä ollut International-nimikirjoitus oli ainoastaan moottoriajoneuvojen tunnuksena, samoin sitä seurannut Triple Diamond. Vuodesta 1953 IH:n kaikkien tuotteiden logona, jääkaapista maansiirtokoneisiin, oli Raymond Loewyn suunnittelema Man on tractor -logo. Traktoripuolella se oli otettu käyttöön jo vuonna 1945.
-
1902 – 1914 -
1915 – 1923 -
1923 – 1953 (eri kausina hieman eri muodoissa ja väreissä) -
1953 – 1986
Ajoneuvotuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Auto Wagonista kirjainsarjaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
International Harvesterin ensimmäinen ajoneuvo oli vuoden 1907 IHC Auto Buggy. Henkilökuljetuksiin tarkoitettu malli muistutti korkeine pyörineen hevosvaunua, ilmajäähdytteinen 2-sylinterinen moottori oli sijoitettu auton alle. Tätä seurasi vuonna 1909 IHC Auto Wagon, myös Farmers Wagon -nimellä tunnettu, tavarankuljetuksiin tarkoitettu korkeapyöräinen malli. Se oli varustettu joko ilma- tai nestejäähdytteisellä moottorilla. Vuonna 1914 yhtiön ajoneuvojen merkiksi vaihtui International. IH:n ensimmäinen etumoottorilla valmistettu hyötyajoneuvojen mallisarja oli vuonna 1915 puolivälissä esitelty 4-sylinterinen Letter Series. Sarjaan kuului viisi mallia, H, F, K, G ja L, joista kevyimmän H-mallin kantavuus oli 3/4 tonnia ja raskaimman L-mallin 3 tonnia. Mallien tunnuspiirteenä on kiilamainen, kalteva konepeitto sekä konetilan takaosassa sijaitseva jäähdytin. Lempinimeksi näille tuli slope-nose (slope = kalteva) tai shovel-nose (shovel = lapio). Suomenkielinen kuvaava termi mallille voisi olla lippakeula.[3]
Yhdysvaltain liittyessä Euroopassa käytävään I maailmansotaan, International Harvester oli maan neljänneksi suurin yhtiö ja sen hallussa oli neljän prosentin siivu USA:n kuorma-autojen markkinoista. IHC tuotti kuorma-autoja Yhdysvaltain sotavoimien tarpeisiin lukuisina eri versioina.[4][5]
Numero-sarja sekä S-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Vuoden 1921 puolivälissä IH korvasi "kirjain-sarjan" lippakeula-mallit uudistetulla "numero-sarjalla" ja samalla muutti sarjan kevyimmäksi malliksi 1-tonnisen Model 21:n, sarjan raskaimmaksi malliksi tuli 5-tonninen Model 101. Samaan aikaan esiteltiin uusi kevyt malli, jonka jäähdytin sijaitsi konetilan etuosassa. Tämä 3/4-tonninen Model S eli "speed-truck" oli varustettu paineilmarenkain, jotta se kykeni paranevalla tieverkolla saavuttamaan sen ajan huippunopeudet, 25-30 mph (40–50 km/h). Model S oli perusta läpi 1930-luvun valmistetulle sarjalle, joka alkoi 3/4-tonnisesta Special Delivery-mallista, jatkuen 2-tonniseen SF-46 -malliin, joka oli varustettu 6-sylinterisellä Waukesha- tai Lycoming-moottorilla.
Vuonna 1922 International Harvester valmisti ensimmäisen kolubussinsa. S-sarjan alustalle koritettu malli kykeni ottamaan kyytiin 25 lasta.[6]
Tieverkoston kehittymisen myötä kuorma-autojen kysyntä kasvoi hurjaa vauhtia. Nostakseen tuotantokapasiteettiaan International Harvester perusti Indianan Fort Wayneen uuden tehtaan, joka aloitti toimintansa vuonna 1923.[7]
Vuonna 1924 International esitteli käänteentekevän moottoriteknisen uudistuksen: märät sylinteriputket.[6]
Vuonna 1928 mallistoon lisättiin Six-Speed Special, joka oli ensimmäisiä kaksinopeuksisella tasauspyörästöllä (nk. "tuplaperä") varustettuja kuorma-autoja.[8][9]
Kanttikeulat ja HS-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1924 raskaammat numero-sarjan lippakeulat korvattiin modernimmalla mallilla, jonka jäähdytin oli sijoitettu auton keulalle. Samalla sarjan tunnukset muuttuivat, sarjan kevyin malli oli nyt 1 1/2-tonninen 33, raskaimman 5-tonnisen mallitunnus oli 103. Tämä sarja korvattiin vuoden 1927 puolivälissä uudella heavy-duty -sarjalla, johon kuuluivat kardaanivetoiset mallit 54 ja 74 94 ja 104 sekä ketjuvetoiset 54C, 74C, 94C ja 104C -mallit. Nämä mallit oli varustettu Internationalin omalla 284 kuutiotuuman (4,7 l) moottorilla. Vuoden 1929 HS-sarjan mallit olivat muutoin samanlaisia kuin kanttikeulaiset numero-sarjalaiset, mutta moottorina niissä oli 4-sylinterinen, 312- (5,1 l) tai 390-kuutiotuumainen (6,4 l) Hall-Scott -moottori.[9]
A-, B- ja W-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Vuonna 1930 International Harvester korvasi kaikki aiemmat hyötyajoneuvomallinsa uusilla A- ja W-sarjoilla. A-sarja sisälsi pienet A-1 ja A-2 sekä AW-1 ja AW-2 (Special Delivery) -mallit joiden voimanlähteenä toimi 4-sylinterinen Waukesha-moottori. Keskikokoinen AL-3 oli varustettu 6-sylinterisellä Lycoming-moottorilla ja suuremmat A-4, A-5, ja myöhemmin markkinoille tullut A-6, käyttivät uutta 6-sylinteristä, 279 kuutiotuumaista (4,6 l) International FBB OHV-moottoria. Raskaampien W-1, W-2 ja W-3 -mallien voimanlähteenä oli 4-sylinterinen Hall-Scott -moottori. Vuoden 1931 B-2 (Six-Speed Special) oli muutoin sama malli kuin A-2, mutta se oli varustettu tuplaperällä. Jostain syystä myöhemmin markkinoille tulleet B-3- ja B-4 -mallit varustettiin pienemmillä (206 cid (3,4 l) ja 223 cid (3,7 l)) 6-sylinterisillä FAB-moottoreilla, kuin A-sarjan autot.[10][11][12]
Vuonna 1931 aloitettiin Hooverin padon rakennustyöt. International Harvester toimitti kuorma-autot tälle massiiviselle työmaalle.[13]
Extra-heavy duty A-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1932 International Harvester laajensi mallistoaan ylöspäin, A-sarjaan sijoittuvilla extra-heavy duty -versioilla. Mallisto muodostui 5-tonnisista, kokonaispainoluokkaan 24 000 lbs (n. 11 t) sijoittuvista A7- ja A8-malleista.[10]
D-1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1933 markkinoille tuotiin ½-tonninen pick-up truck D-1. Auto ei ollut IH:n omaa valmistetta, vaan ohiolaisen Willys-Overland -automerkin malli C 113, jota yhtiöiden välisen sopimuksen perusteella myytiin International-nimellä. Mallin lava oli teräspeltiä ja upotettu takapyörien väliin. IH / Willys oli ensimmäinen malli luokassa, josta muodostui monien amerikkalaisten ajoneuvovalmistajien parhaiten myyvä korimalli ja painoluokka.[14][15]
C-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Vuonna 1934 International Harvester korvasi kaikki A-, B- ja W-sarjojen mallit, lukuun ottamatta extra-heavy duty A7- ja A8-malleja, uudella C-sarjalla. Tämä aikansa modernia art deco -muotoilua edustanut sarja kattoi mallit 1/2-tonnisesta C-1:stä 4 – 5-tonniseen C-60-malliin. C-sarjan medium- ja heavy duty -versiot olivat saatavana kaksinopeuksisella perällä ja tällöin auton mallimerkintä oli CS. Eräs C-sarjan tuomia uudistuksia olivat mallistoon lisätyt teliversiot, näiden mallien tunnus oli kirjain "T" (Trailing axle), joka lisättiin mallikoodin jatkeeksi. Toinen uutuus olivat kevyeen jakeluliikenteeseen tarkoitetut, umpikoriset C-1 De Luxe- ja C-5 De Luxe -mallit.[16]
Vuonna 1934 International toi markkinoille "tandem-" eli telivetoiset versiot raskaammista malleistaan. Näiden mallien tunnuksen yhteydessä oli kirjain"F" (Four-rear-wheel-drive).[6]
IH oli vuonna 1933 esitellyt traktorikäyttöön nelisylinterisen D-40 -OHV-dieselmoottorin ja vuonna 1936 kuusisylinterisen D-80-dieselin. Vuonna 1937 yhtiö toi markkinoille ensimmäisen dieselmoottorisen kuorma-automallinsa.[17]
Internationalin ensimmäinen COE (cab-over-engine) -malli oli vuoden 1936 C-300, joka oli alustaltaan sama kuin C-30 -malli.[16]
D-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1937 C-sarjan korvasi korkealinjaisilla lokasuojilla ja virtaviivaisella maskilla muotoiltu D-sarja. D-sarjan kaksiakselisten mallien linja alkoi 1/2-tonnisesta D-2 -mallista ja päättyi kokonaispainoltaan 18 000 lbs (9 t) DR-70 -malliin. Kirjain "R" tuli termistä double-reduction rear axle ja tarkoittaa alennusvaihteella varustettua tasauspyörästöä. Sarjaan kuului luonnollisesti kolmeakselisten kuorma-autojen linja, joka alkoi vapaastipyörivällä telillä varustetusta versiosta D-186-T ja päättyi kokonaispainoltaan 42 000 lbs (21 t) DR-426-F -malliin. COE-versioina D-sarjaan kuuluivat D- / DS-400 ja D-500 sekä napavetoisella taka-akselilla varustetut DR-500 ja DR-700.[15]
Uuden malliston kaikkien versioiden tulo markkinoille tapahtui nyt kuukauden sisällä, toisin kuin aiemmin, jolloin malliston uudistus oli tehty asteittain.[6]
Vuonna 1938 Yhdysvaltain länsirannikon International-dealerit alkoivat asentamaan D-sarjan autojen keulalle Cummins Engine Companyn valmistamia dieselmoottoreita. Voimakkaampia moottoreita halusivat eritoten pitkien linjojen rahtiliikennöitsijät. Malli sai lempinimen Westcoaster ja IH aloitti niiden valmistuksen Kalifornian Emeryvillen tehtaassaan vuonna 1946. Westcoasterit erosivat muista IH:n kuorma-autoista ulkonäöllisesti keulansa osalta. Westcoasterin keula on pitkä ja massiivisempi. Westcoastereita käytettiin kaikenmuotoisessa rahtiliikenteessä, mutta omimmillaan ne olivat valtateiden pitkien linjojen kuljetuksissa.[6][18]
International Metro Van[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1938 esiteltiin kevyeen suurkaupunkien tavaranjakeluun suunniteltu International Metro Van. International Harvesterille mallin suunnittelun oli tehnyt Raymond Loewy. Englanninkielisessä autosanastossa tällaista ajoneuvoa kuvataan termeillä step van, walk-in delivery truck tai multi-stop delivery truck. Auton tyypillinen käyttökohde on toistuvasti pysähtelevä tavaroiden nouto- ja jakeluliikenne. International Metro Van oli eräs ensimmäisistä sarjavalmistetuista pystykeulaisista pakettiautoista ja rahti- ja postikuljetusten lisäksi se sai Amerikassa suuren suosion mm. maidonjakelussa. Vanin suuret sisätilat taas loivat sille markkinat mm. sairaankuljetusautona, liikkuvana toimistona sekä radioasemien ulkolähetysautona. Tyypillisesti International Metro Vanit olivat 1/2-, 3/4- tai 1-tonnisia umpimalleja ja kuljettaja kykeni hoitamaan auton ajamisen joko istuen tai seisaaltaan.[19]
Malliversioihin lukeutuivat pikkubussi Metro Coach, jonka rakenteena oli Metron ohjaamo-alusta ja ulkopuolisen valmistajan tekemä matkustajakori sekä raskaampi pystykeulainen truck, joka sai kutsumanimen walk-in cab. Ohjaamo-alusta -konfiguraationa tehtaalta toimitettu versio voitiin varustaa erillisellä kuormakorilla, lavalla tai vaikka jätepakkarilla.
II maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtaosa Yhdysvaltain sotavoimille toimitetuista kumipyörä-ajoneuvoista meni merijalkaväen ja laivaston käyttöön.[20][21]
Yhdysvaltain sotavoimille toimitettu autokalusto:[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Malli | Tyyppi | Vetotapa | Valmistusmäärä |
|---|---|---|---|
| M-1-4 | 1/2-ton truck | 4x4 | 1 123 |
| M-2-4 | 1-ton truck | 4x4 | 10 450 |
| M-3-4 | 1 1/2-ton truck | 4x4 | |
| M-3-6 | 1 1/2-ton truck | 6x6 | |
| M-5-6 | 2 1/2-ton cargo truck | 6x6 | n. 36 320 |
| H542-9 M425 H542-11 M426 |
5-ton tractor (rekkaveturi) |
4x2 | 4 460 |
Mallit toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Henkilöautot, maastoautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
IH:n kevyiden hyötyajoneuvojen valikoimaan kuului myös henkilökuljetuksiin sopivia malleja. Travelall oli pitkän akselivälin kevyeen truck-alustaan perustuva malli, jossa oli kokoteräksinen, yhtenäinen kori, sivuikkunoilla ja kahdella tai kolmella penkkirivillä. Toinen samankaltainen malli oli Travelette, joka oli miehistöohjaamolla (crew cab) varustettu lavamalli. Molemmat mallit oli saatavana 2- tai 4-vetoisena versiona. Travelall-mallin kori sai oikealle sivulleen takaoven vuonna 1957 ja neliovinen versio tuli markkinoille vuonna 1961. Travelette oli neliovinen jo esittelyvuodestaan 1957 lähtien ja siten ensimmäinen neliovinen kuuden hengen truck kotimarkkinoillaan. Maastohenkilöauto Scout esiteltiin vuonna 1961. Vuonna 1972 tehtyjen muutosten myötä mallin nimeksi tuli Scout II.
International Harvester lopetti Light Line -sarjan kevyiden hyötyajoneuvojen, mukaan lukien Travelall, valmistuksen vuonna 1975. Henkilökuljettimista jäi silloin jäljelle Scout II -mallisto, jonka valmistus lopetettiin vuonna 1980, yhtiön keskittyessä raskaiden hyötyajoneuvojen ja koulubussien valmistukseen.
Kevyet hyötyajoneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
International esitteli uuden K-sarjan malliston vuonna 1940, Yhdysvaltojen sotatoimien vuoksi mallin valmistus kuitenkin pian lopetettiin ja sen valmistus jatkui taas vuonna 1943, kun hyötyajoneuvojen valmistus siviilimarkkinoille vähitellen vapautettiin. Vuonna 1947 sitä seurasi edeltäjäänsä perustuva KB-sarja. Näitä seurasi L-sarja vuonna 1949, R-sarja vuonna 1952 ja S-sarja vuonna 1955. Vuonna 1957 light- ja medium duty truck -sarjan mallinimi siirtyy epäloogisesti kirjaimeen "A". Uusi A-sarja juhlisti IH:n 50-vuotista taivalta hyötyajoneuvojen valmistajana, kirjain "A" tulee sanasta Anniversary eli vuosijuhla. Tämä kirjainmallisarja jatkui kevyin ulkonäkö- ja raskaammin tekniikkamuutoksin malleina B, C ja D. Vuonna 1966 siirrytään taas kirjaimiin A, B ja C, vuonna 1969 esitelty D-sarja kulki nimellä Light Line. Light Line oli IH:n viimeinen kevyiden hyötyajoneuvojen mallisarja ja sen valmistuksen päättymisen myötä, vuonna 1975, päättyi eräs aikakausi amerikkalaisen ajoneuvovalmistuksen historiassa.
Keskiraskaat ja raskaat hyötyajoneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
IH:n ajoneuvovalmistuksen juuret olivat nimenomaan keskiraskaan ja raskaan kuljetuskaluston maailmassa. Jo melko varhaisessa vaiheessa yhtiön valmistamien alustojen päälle aloitettiin, ulkopuolisten valmistajien toimesta, koulubussien korittaminen. Tämän myötä Internationalista kehittyi koulubussien johtava valmistaja.[22]
Vuonna 1962 IH toi markkinoille keskiraskaan Loadstar-mallistonsa, joka korvasi aiemman R-sarjan. Vuonna 1978 IH markkinoille tuotiin S-sarja, joka korvasi Loadstar-sarjan vuonna 1979. S-sarjan valmistus jatkui vuoteen 2001 asti.
Raskaaseen luokkaan, R-sarjan korvaajaksi, esiteltiin vuonna 1962 Fleetstar-sarja. Vuonna 1977 sen korvaajaksi tuli S-sarjan raskas linja.
Vuonna 1965 markkinoille tuotiin COE-mallisto International Transtar, jota valmistettiin vuoteen 1981 asti. Nimi otettiin uudestaan käyttöön vuonna 2002.
Vuonna 1972 markkinoille tuotiin erikoisraskas Paystar, joka on tuotannossa edelleen.
Vuonna 1985 tapahtuneen yrityskaupan myötä yhtiön maatalouskone- ja traktorivalmistus myytiin ja alkuperäiseen yhtiöön jäi jäljelle kuorma-autotuotanto. Kaupan ehtojen mukaisesti International Harvester Company muutti vuonna 1986 nimeksensä Navistar International. Nykyisin Navistar Internationalin tytäryhtiö International Truck and Engine Corporation valmistaa ja markkinoi hyötyajoneuvoja ja moottoreita International-brändin alla.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Company History: - Leverage Actionable Intelligence (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ International Harvester History - Trucks
- ↑ Ronald G. Adams, Big Rigs of the 1950s, MotorBooks International, ISBN 978-1610605748
- ↑ Frederick Zimmerman, The Turnaround Experience: Real World Lessons in Revitalizing Corporations and Organizations, F & J Zimmerman Co, 2011, ISBN 978-0983903543
- ↑ Albert Mroz, American Cars, Trucks and Motorcycles of World War I: Illustrated Histories of 225 Manufacturers, McFarland, 2010,ISBN 978-0786457250
- ↑ Out with Harvester, on to GM - Fort Wayne Newspapers
- ↑ International "Six-Speed Special", suomenkielinen käyttäjän opas, julkaisun pysyvä osoite on http://urn.fi/URN:NBN:fi-fd2011-pp00004078
- ↑ a b International Truck Specifications -- Early Vehicles -- 1907-1929
- ↑ a b International Truck Specifications -- Model A -- 1930-1938
- ↑ International Truck Specifications -- Model B -- 1931-1933
- ↑ International Truck Specifications -- Model W -- 1930-1948
- ↑ Exclusive Contract for The Hoover Dam
- ↑ 1933 International D1; Willys Overland Motors (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b International Truck Specifications -- Model D -- 1932-1940
- ↑ a b International Truck Specifications -- Model C -- 1934-1937
- ↑ Company Heritage - MaxxForce (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ International Harvester IH VF190
- ↑ History and Development of International Harvester
- ↑ International Harvester in World War Two
- ↑ Military Light Trucks - Olive-Drab
- ↑ International - National Road Transport Hall of Fame (Arkistoitu – Internet Archive)