International Harvester K- ja KB-sarja
| International K / KB -sarja | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistaja | International Harvester |
| Valmistusvuodet |
1940 – 1947 (K) 1947 – 1949 (KB) |
| Edeltäjä | International D-sarja |
| Seuraaja | International L-sarja |
K- ja KB-sarja olivat International Harvester Companyn valmistamia hyötyajoneuvoja. K-sarja esiteltiin vuoden 1940 puolivälissä, mutta sen valmistus lopetettiin USA:n sotatoimien vaatimien tuotannonmuutosten vuoksi. Mallin tuotanto jatkui taas vuonna 1944, kun hyötyajoneuvoja sallittiin rajoitetusti valmistaa siviilimarkkinoille. Erilaisten alustojen valikoima oli laaja, kaikkiaan 50 versiota, lähtien 1/2-tonnisesta pick-upista ja päättyen raskaisiin kolmeakselisiin kuorma-autoihin ja rekkavetureihin.[1]
Vuonna 1947 esiteltiin K-sarjan seuraaja, KB-sarja. Mallisto ei kuitenkaan poikennut edeltäjästään muutoin kuin pienten kosmeettisten muutosten osalta, näkyvimpänä niistä maskin alaosan molemmin puolin muotoillut siivet. Ne ovatkin paras ulkoinen tunnusmerkki, jolla nämä kaksi mallisarjaa voidaan erottaa toisistaan. Vuosien 1947 ja 1949 välissä International Harvester valmisti 122 000 kappaletta KB-1 ja KB-2 pick-up truckia.[1] KB-sarjaa seurasi mallivuodelle 1950 L-sarja.
K-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
K-sarja oli markkinoille tullessaan aikakaudelle tyypillisesti muotoiltu. Kevyen sarjan malleissa ajovaloumpiot oli upotettu modernisti lokasuojien sisään mutta lokasuojat olivat edelleen erilleen keulasta muotoillut. Konepelti oli saranoitu takareunastaan. Heavy duty -versiot, eli mallit K-6:sta ylöspäin, muistuttivat edeltäjäänsä, D-sarjaa. Hytti, lokasuojat ja erilliset ajovaloumpiot olivat perua edeltävästä mallisarjasta. Vain keulan ilme poikkesi vanhasta, virtaviivainen maski oli nyt vaihtunut enemmän pystyssä olevaan ja konepeitto kapeni keulaa kohti voimakkaammin.
K-sarjan mallien numerointi noudatti kaavaa jossa mallinumero 1 – 12 kuvasi auton kantavuusluokkaa amerikkalaisen järjestelmän mukaisesti. (K-1 = 1/2-tonninen, K-2 = 3/4-tonninen, K-3 = 1-tonninen jne.) K-sarjan light duty -mallien raskain versio oli 1 1/2-tonninen K-5. Linjaan ei jostain syystä kuulunut K-9- ja K-13-malleja.[2]
Light duty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kevyimpien K-1- ja K-2-mallien eroavaisuudet ovat hyvin vähäiset. Molemmissa on sama tekniikka ja koripellit. Takakselin laakerointi oli näissä malleissa puolikelluva (semi-float). Jämerämmästä jousituksesta johtuen K-2-mallin kantavuus on suurempi.[2]
Versiosta K3 ylöspäin autoissa oli tukevampi runko, paripyörät takana, suuremmat jarrut ja taka-akselin laakerointi oli täyskelluva (full-float). Voimanlähteenä light-duty -sarjan autoissa oli päivitetyt versiot entisestä HD-sarjan L-head (sivuventtiili) -rivikuutosesta, joka oli nyt nimetty "Green Diamond" -sarjaksi. K-1 – K-4 -mallien keulalle oli valittavissa 175- (2,8 l) tai 214-kuutiotuumainen (3,5 l) moottori. K-5:n vaihtoehdot olivat Green Diamond 175 tai 233 (3,8 l)[2]
K-1 – K-3 -mallien vaihteisto oli kolmi- ja K-4 sekä K-5 -mallien neliportainen. Kaksi viimeksi mainittua oli mahdollista saada alennusvaihteisella tasauspyörästöllä (double-reduction gear).
Medium- ja heavy duty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Raskas K-sarja alkoi kokonaispainoltaan 10 000 lbs:n (4,5 t) K-6-mallista ja päättyi kokonaispainoltaan 18 000 lbs:n (8,1 t) KR-11 -malliin. Malli KR-12 oli kokonaispainoltaan 28 500 lbs:n (13 t) kaksiakselinen rekkaveturi. K-sarjaan kuului lisäksi pystykeulainen (cab-over-engine) -malli K-7-COE.[2]
Raskaan malliston kevyen pään voimanlähteenä oli entisistä Internationalin FAB-sarjan moottoreista päivitetty FAC-sarja. Kuusisylinteriset OHV-rivimoottorit olivat iskutilavuudeltaan K-6-mallissa 241,5 cid (4,0 l) ja K-7-mallissa 260 cid (4,3 l). Vuonna 1942 FAC-moottoreita muokattiin jälleen ja ne nimettiin "Blue Diamond"-sarjaksi. Samalla niiden iskutilavuudet nostettiin 250,5- (4,1 l) ja 269 (4,4 l) kuutiotuumaan.[2]
Raskaampien mallien voimanlähteenä oli edellisestä Internationalin FBB-sarjasta päivitetty FBC-sarja, jonka kuusisylinteriset OHV-rivimoottorit olivat iskutilavuudeltaan 318 cid (5,2 l), 361 cid (5,9 l) ja 401 cid (6,6 l). Vuonna 1942 FBC-sarja uudistettiin "Red Diamond" -sarjaksi, jota käytettiin armeijalle toimitetuissa kuorma-autoissa.[2]
Vuonna 1944 Yhdysvaltain hallitus antoi Internationalille luvan valmistaa rajoitettu erä kuorma-autoja siviilimarkkinoille. Nämä oli varustettu 134 hevosvoimaisella, Red Diamond 450 (7,4 l) -moottorilla. Kun täysimittainen siviilituotanto jälleen sallittiin, Red Diamond -moottorit korvasivat kaikki aiemmat FBC-moottorit. Vuonna 1946 mallistoon lisätty, kokonaispainoltaan 28 500 lbs:n (13 t) KR-12 -malli käytti voimanlähteenään 200 hevosvoimaista (A.M.A. - Automobile Manufacturers Association (United States))[3], 586-kuutiotuumaista (9,6 l), kuusisylinteristä Continental-bensiinimoottoria.[2]
KB-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Uusi KB-sarja toi lähinnä kevyempiin malleihin (KB-5 ja kevyemmät) ulkonäkömuutoksia. Maskin alaosassa kromiritilä levisi "siipinä" maskin molemmin puolin, keulassa oli enemmän kromikoristeita ja keulan sivupelleissä oli molemmin puolin "International"-merkin alla kromiset merkit, jotka ilmaisivat auton kokoluokan. KB-sarjan myötä raskaan KBR-12 rekkaveturin kokonaispaino nousi 35 000 paunaan (15,8 t) ja myös muiden mallien kokonaispaino oli noussut, sarjan kevyimpiä KB-1 – KB-3-malleja lukuun ottamatta.[4]
