Ilmailu-VHF
Ilmailu-VHF on ilma-alusten ja lennonjohdon väliseen viestintään käytettävä kansainvälinen radiopuhelinjärjestelmä, joka toimii VHF-taajuusalueella 108,000–136,975 MHz. Pääsääntöinen käyttötapa on puheviestintä AM-moduloidulla lähetteellä.
Puheviestinnän ohella ilmailu-VHF-taajuusaluetta käytetään muun muassa radionavigointiin sekä datalähetteiden välittämiseen.
Ilmailuradion käyttämiseen vaaditaan radiolupa ja pätevyystodistus. Ilmailu-VHF tuli käyttöön Suomessa 1950-luvulla (1952), maailmalla 1940-luvulta alkaen.[1] Pakollinen siitä kuitenkin tuli laajemmilla alueilla vasta hieman myöhemmin: esim. Yhdysvaltain FAA teki VHF-radioyhteydestä pakollisen vilkasliikenteisessä ilmatilassa vuonna 1958. VHF on korvannut lähinnä lyhytaaltoradioon perustuvia sähkötys- ja puheradioverkkoja.[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hanski, Jari: Torni kutsuu -- Suomen lennonjohtajien yhdistys 50 vuotta, SLJY 2002, s. 15-
- ↑ Aircraft communications Aviation Pros. 1.10.1998. Viitattu 30.4.2025. (englanniksi)