Ihmisoikeudet Britanniassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Britannia
Royal Coat of Arms of the United Kingdom (HM Government).svg

Osa politiikan artikkelisarjaa:
Britannian politiikka


Teemasivu:Politiikka

 n  k  m 



Tämä artikkeli kertoo Britannian ihmisoikeustilanteesta.

Salailu terrorisminvastaisissa toimissa on johtanut Britanniassa epäreiluihin oikeustoimiin. Britannia ei ole selvittänyt kaikkia vanhoja ihmisoikeuksien rikkomusepäilyjä.[1]

Pohjois-Irlanti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2008 YK:n ihmisoikeuskomitea oli huolissaan Pohjois-Irlannin murhien, mukaan lukien ihmisoikeuspuolustajien murhien, selvityksistä. Komitean mukaan vastuullisia ei ollut tuomittu ja tehdytkään selvitykset eivät olleet riippumattomia. Vuonna 2008 selvittämättömiin murhiin sisältyi ihmisoikeusjuristi Patrick Finucane vuonna 1989 ja ihmisoikeusjuristi Rosemary Nelson vuonna 1999.[1]

Lasten oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK arvioi Britannian lasten oikeuksia lokakuussa 2008. Arvion mukaan köyhyys on vaikea ongelma lapsille brittien departementeissa ja erityisesti Pohjois-Irlannissa, jossa 20 % lapsista elää pysyvässä köyhyydessä. Raportti painotti, että lasten kehitykseen riittävä elintaso, koulutus ja terveys on keskeistä. YK:n lastenoikeuskomitea kehotti Britanniaa kohdistamaan enemmän apua kaikkein köyhimmille ja vaikeimmissa oloissa eläville lapsille.[1]

Ihmiskauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia ratifioi ihmiskaupan vastaisen lain joulukuussa 2008.[2]

Kuolemanrangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia vastustaa kuolemanrangaistusta.[1]

Pakolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Britannia on ratifioinut kansainväliset vuoden 1951 ja 1967 pakolaissopimukset.[1] Amnesty Internationalin mukaan Britannia palautti vuonna 2008 ihmisiä maihin, joissa heidän turvallisuutta ei voitu taata.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 341-345
  2. Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 388-389