Ihmisoikeudet Britanniassa
.svg)
Ihmisoikeudet Britanniassa ovat kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]
Laki ihmisoikeuksista (Human Rights Act) on vuodelta 1998.[3]
Vapausoikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tärkein vapaus on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus oli Britanniassa käytössä satojen vuosien ajan. 1500-luvulla se voitiin tuomita muun muassa maanpetoksesta, murhasta, ryöstöstä tai tuhopoltosta. Vuonna 1965 kuolemanrangaoistus rajattiin maanpetokseen, merirosvouteen ja laivaston tuhopolttoon. Vuonna 1999 Britannia liittyi eurooppalaiseen lainsäädäntöön, joka kielsi kuolemanrangaistukset rauhanaikana, ja vuonna 2002 poistui myös sodanaikaisen kuolemanrangaistuksen mahdollisuus.[4]
Orjien rahtaaminen Afrikasta Amerikkaan oli brittiläisten liikemiesten hyvin järjestäytynyttä toimintaa 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Kveekarit ja brittipoliitikot vaativat orjuuden kieltämistä humanitaarisista ja jossain määrin myös taloudellisista syistä.[5] Kun parlamentti hyävksyi orjuuden kieltävän lain vuonna 1834, vapautettiin yli 800 000 orjaa Karibialla, Afrikassa ja Kanadassa.[6]
Britannia ratifioi ihmiskaupan vastaisen lain joulukuussa 2008.[7]
Pakolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannia on ratifioinut kansainväliset vuoden 1951 ja 1967 pakolaissopimukset.[8] Amnesty Internationalin mukaan Britannia palautti vuonna 2008 ihmisiä maihin, joissa heidän turvallisuutta ei voitu taata.
Poliittiset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön kokoamassa maailman sananvapausindeksissä Britannia oli 180 maan joukossa sijalla 35 vuonna 2020. Huolenaiheina olivat reportterien turvallisuus Pohjois-Irlannissa, Julian Assangen vangitseminen ja luovuttamisen harkitseminen ja terrorismin vastaisiin toimiin liittyvät laajat toimivaltuudet. [9]
Ennen vuotta 1918 alle 60% Britannian aikuisista miehistä sai äänestää, naiset eivät lainkaan. Tuon vuoden muutokset toivat äänioikeuden lähes kaikille miehille ja jollekin naisille, mutta vasta 1928 naiset saivat äänestää samoilla ehdoila kuin miehetkin.[10]
Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perusoikeuksiin kuuluvat myös taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeus työhön, sosiaaliturvaan ja opetukseen. Julkisella vallalla on velvoite turvata ja edistää näiden oikeuksien toteutumista.
Kaikki lapset ja nuoret iältään 5-16 vuotta pääsevät ilmaiseksi valtion ylläpitämään kouluun. Vanhemmat saavat järjestää lapsensa koulutuksen myös kotona tai jonkun muutn tahon, esimerkiksi uskonnollisen yhteisön ylläpitämässä koulussa. Kotikoulussa oppimisen tasoa valvotaan.[11]
YK arvioi Britannian lasten oikeuksia lokakuussa 2008. Arvion mukaan köyhyys on vaikea ongelma lapsille brittien departementeissa ja erityisesti Pohjois-Irlannissa, jossa 20 % lapsista elää pysyvässä köyhyydessä. Raportti painotti, että lasten kehitykseen riittävä elintaso, koulutus ja terveys on keskeistä. YK:n lastenoikeuskomitea kehotti Britanniaa kohdistamaan enemmän apua kaikkein köyhimmille ja vaikeimmissa oloissa eläville lapsille.[8]
Oikeus tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salailu terrorisminvastaisissa toimissa on johtanut Britanniassa epäreiluihin oikeustoimiin. Britannia ei ole selvittänyt kaikkia vanhoja ihmisoikeuksien rikkomusepäilyjä.[8]
Amnesty Internationalin vuosiraportin 2016 mukaan Britannia kiihdytti massavalvontaa verkossa terrorismin vastaisten toimien nimissä.[12]
Heinäkuussa 2008 YK:n ihmisoikeuskomitea oli huolissaan Pohjois-Irlannin murhien, mukaan lukien ihmisoikeuspuolustajien murhien, selvityksistä. Komitean mukaan vastuullisia ei ollut tuomittu ja tehdytkään selvitykset eivät olleet riippumattomia. Vuonna 2008 selvittämättömiin murhiin sisältyi ihmisoikeusjuristi Patrick Finucane vuonna 1989 ja ihmisoikeusjuristi Rosemary Nelson vuonna 1999.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 6.3.2021.
- ↑ Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 6.3.2021.
- ↑ What are human rights? Citizens Advice. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Capital Punishment Politics. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ British Anti-slavery BBC. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Slavery Abolition Act Encyclopedia Britannica. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 388-389
- ↑ a b c d Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 341-345
- ↑ United Kingdom Reporters without Borders RSF. 2020. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Women get the vote UK Parliament. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Types of School Gov.uk. Viitattu 8.3.2021.
- ↑ Amnesty International vuosiraportti 2016