Ida Tuomainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ida Tuomainen (28. marraskuuta 1916 Vesisaari, Norja3. marraskuuta 1987 Vesisaari, Norja) oli kveeniaktiivi, joka edisti vesisaarelaisen suomalaiskulttuurin säilymistä. Hänen kotitalonsa Tuomaisentalo on Vesisaaren museona, ja Tuomainen oli vaikuttamassa hankkimassa Vesisaareen kveenimuistomerkkiä.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ida Tuomainen syntyi Vesisaaressa vuonna 1916. Hänen isänsä oli Karl Tuomainen ja hänen äitinsä Karoline Korvanen. Karl Tuomainen oli tullut Ruijaan Savosta. Hän oli kotoisin köyhästä perheestä ja tavannut työnhakumatkalla Rovaniemellä miehen, jonka mukana hän lähti Ruijaan. Tuomainen asettui vuonna 1914 Vesisaareen ja meni naimisiin Korvasen kanssa. He saivat kolme lasta; Ida oli lapsista keskimmäinen.[1]

Tuomaiset ostivat vuonna 1918 Viinikantalon, joka tunnettiin jatkossa Tuomaisentalona. Talon oli rakentanut Ruijaan 1800-luvun puolivälissä muuttanut Karl Petter Viinikka. Rakennus on niin sanottu varangintalo, jossa on useita yhteenrakennettuja osia, asuintalo, navetta, talli, sauna ja leipomo.[1]

Kveenikulttuurin puolustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ida Tuomainen jäi taloon Alf-veljensä kanssa, kun heidän vanhempansa olivat kuolleet. Ida kävi Eliseussenin kauppakoulun, ja hän oli Vesisaaren kirjakaupan kauppa-apulaisena vuodet 1935–1941. Toisen maailmansodan jälkeen Tuomainen työskenteli kirjanpitäjänä muun muassa Vesisaaren merkittävämmän kauppiaan H. F. Esbensenin palveluksessa. Hän oli vastuussa myös kotitilansa talonpidosta, sillä tilalla harjoitettiin karjanhoitoa. Alf-veli teki paljon kyytitöitä.[1]

Tuomainen oli kveenikulttuurin puolustaja, ja hän toivoi, että Tuomaisentalosta tulisi elävä museo jo hänen elinaikanaan ja se saisi pysyä museona myös hänen kuolemansa jälkeen. Ida ja Alf Tuomainen solmivat vuonna 1971 Vesisaaren kunnan kanssa sopimuksen kveenimuseon perustamisesta. Kunta otti rakennuksen hoitoonsa Idan kuoltua vuonna 1987. Tuomainen oli ajanut myös kveenimonumentin perustamista Vesisaareen. Muistomerkki paljastettiin vuonna 1977 tilaisuudessa, jossa olivat paikalla muun muassa Norjan kuningas Olavi V, Suomen presidentti Urho Kekkonen ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.[1]

Tuomaisen ystäväpiiriin kuului monia suomalaisia tutkijoita ja taiteilijoita. Valokuvaaja Matti Saanio ja tekstiilitaiteilija Elsa Montell olivat läheisimpiä ystäviä. Saamelaisradion perustajana pidettävä Kathrine Johnsen oli myös Tuomaisen ystävä. Tuomainen itse aloitti ensimmäiset suomenkieliset lähetykset Norjan yleisradion Finnmarkin aluelähtyksissä. Vesisaaren kaupunki myönsi Tuomaiselle vuonna 1975 ensimmäisen kulttuuripalkintonsa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Skarstein, Sigrid: Tuomainen, Ida Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.3.2020.