Idänambrapuu
| Idänambrapuu | |
|---|---|
 Idänambrapuu kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897). |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Ambrapuukasvit Altingiaceae |
| Suku: | Ambrapuut Liquidambar |
| Laji: | orientalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Liquidambar orientalis |
|
| Katso myös | |
Idänambrapuu (Liquidambar orientalis) on ambrapuiden sukuun kuuluva suurikokoinen lehtipuu, jota tavataan luonnonvaraisena pienellä alueella Vähässä-Aasiassa.[2]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänambrapuu kasvaa tavallisesti 6–12 metriä korkeaksi, mutta voi saavuttaa jopa 30 metrin korkeuden.[2][3] Puun runkoa peittää paksu, punertavanharmaa kaarna. Lehdet muistuttavat muodoltaan hieman vaahteranlehtiä ja asettuvat oksaan kierteisesti. Lehdet ovat kourasuonisia, sormijakoisia, 3–5-liuskaisia ja hammaslaitaisia. 5-liuskaiset lehdet ovat usein toiseen kertaan sormihalkoisia ja 3-liuskaisia. Idänambrapuun pallomaiset emikukat ovat valkoisia ja ovat yksittäiskukinnoissa. Hedekukat ovat keltaisia ja kukkivat pienissä tertuissa. Laji kukkii huhti-toukokuussa. Hedelmät ovat piikikkäitä ja pallomaisia. Hedelmät sisältävät runsaasti lenninsiivellisiä siemeniä.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luonnonvaraisena idänambrapuuta tavataan Turkin lounaisosissa ja Kreikan Rodoksella.[3] Lajia viljellään muun muassa Etelä-Euroopassa.[2]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänambrapuun tyypillisiä kasvupaikkoja ovat kosteat laaksot, joissa pohjavesi on korkealla.[3]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Idänambrapuun pihkasta, sisäkuoresta ja puuaineksesta valmistetaan hartsinkaltaista tuoksuvaa ainetta, storaksia, jolla on käyttöä rohdoksena ja hajusteteollisuudessa.[3][4] Storaksia on käytetty ulkoisena lääkkeenä syyhyyn, haavoihin ja haavaumiin. Storaksibalsamihöyryllä on hengitettynä limaa irroittava vaikutus henkitorvessa. Puun siemenet sisältävät huomattavia määriä sikimihappoa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti, Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
- Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997). ISBN 951-1-14705-6.
- Liquidambar orientalis. The IUCN Red List of Threatened Species 2018. (englanniksi) (uhanalaisluokitus)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oriental Sweetgum (Liquidambar orientalis) IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Euroopan puulajit 2009, s. 170.
- ↑ a b c d e f Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 113.
- ↑ FAO Forestry Department: Sap and Resin: Styrax Viitattu 20.6.2015.