Idänambrapuu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Idänambrapuu
Idänambrapuu kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Idänambrapuu kuvattuna Franz Eugen Köhlerin teoksessa Köhler's Medizinal-Pflanzen (1897).
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Ambrapuukasvit Altingiaceae
Suku: Ambrapuut Liquidambar
Laji: orientalis
Kaksiosainen nimi
Liquidambar orientalis
Mill.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Idänambrapuu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Idänambrapuu Commonsissa

Idänambrapuu (Liquidambar orientalis) on ambrapuiden sukuun kuuluva suurikokoinen lehtipuu, jota tavataan luonnonvaraisena pienellä alueella Vähässä-Aasiassa.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänambrapuumetsikkö Turkin Kavakarasissa lähellä Köyceğizin järveä.

Idänambrapuu kasvaa tavallisesti 6–12 metriä korkeaksi, mutta voi saavuttaa jopa 30 metrin korkeuden.[1][2] Puun runkoa peittää paksu, punertavanharmaa kaarna. Lehdet muistuttavat muodoltaan hieman vaahteranlehtiä ja asettuvat oksaan kierteisesti. Lehdet ovat kourasuonisia, sormijakoisia, 3–5-liuskaisia ja hammaslaitaisia. 5-liuskaiset lehdet ovat usein toiseen kertaan sormihalkoisia ja 3-liuskaisia. Idänambrapuun pallomaiset emikukat ovat valkoisia ja ovat yksittäiskukinnoissa. Hedekukat ovat keltaisia ja kukkivat pienissä tertuissa. Laji kukkii huhti-toukokuussa. Hedelmät ovat piikikkäitä ja pallomaisia. Hedelmät sisältävät runsaasti lenninsiivellisiä siemeniä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luonnonvaraisena idänambrapuuta tavataan Turkin lounaisosissa ja Kreikan Rodoksella.[2] Lajia viljellään muun muassa Etelä-Euroopassa.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänambrapuun tyypilllisiä kasvupaikkoja ovat kosteat laaksot, joissa pohjavesi on korkealla.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Idänambrapuun runkoja, joita on kuorittu storaksin valmistusta varten.

Idänambrapuun pihkasta, sisäkuoresta ja puuaineksesta valmistetaan hartsinkaltaista tuoksuvaa ainetta, storaksia, jolla on käyttöä rohdoksena ja hajusteteollisuudessa.[2][3] Storaksia on käytetty ulkoisena lääkkeenä syyhyyn, haavoihin ja haavaumiin. Storaksibalsamihöyryllä on hengitettynä limaa irroittava vaikutus henkitorvessa. Puun siemenet sisältävät huomattavia määriä sikimihappoa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Itäisen Välimeren kasviopas. Toim. Perttula, Pentti & Perttula, Heli & Fragman-Spir, Ori. Multikustannus Oy, Porvoo 2008.
  • Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997).ISBN 951-1-14705-6

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Euroopan puulajit 2009, s. 170.
  2. a b c d e f Itäisen Välimeren kasviopas 2008, s. 113.
  3. FAO Forestry Department: Sap and Resin: Styrax Viitattu 20.6.2015.