Hsiao Bi-khim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hsiao Bi-khim
蕭美琴
Hsiao vuonna 2022.
Hsiao vuonna 2022.
Taiwanin Yhdysvaltain edustaja
20.7.2020 – 1.12.2023
Presidentti Tsai Ing-wen
Edeltäjä Stanley Kao
Seuraaja Alexander Yui
Taiwanin parlamentin jäsen
2002–2008
2012–2020
Henkilötiedot
Syntynyt7. elokuuta 1971 (ikä 52)
Japani Kōbe, Japani
Kansalaisuus Taiwan taiwanilainen (1971–)
Yhdysvallat yhdysvaltalainen (1971–2002)
Tiedot
Puolue DPP
Tutkinnot Columbian yliopisto
Oberlin College

Hsiao Bi-khim (kiin.: 蕭美琴; pinyin: Xiāo Měiqín; Pe̍h-ōe-jī: Siau Bí-khîm, s. 7. elokuuta 1971) on taiwanilainen poliitikko ja diplomaatti. Hän on toiminut maansa epävirallisena suurlähettiläänä Yhdysvaltoihin vuodesta 2020 lähtien.

Hsiao on myös yksi Taiwanin demokratiasäätiön sekä Taiwanin naisurheilijoiden yhdistyksen perustajajäsenistä.[1][2]

Tausta ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hsiao syntyi vuonna 1971 Kōbessa, Japanissa.[3] Hänen isänsä Xiao Qingfen toimi presbyteerisen kirkon pastorina Japanissa. Hänen äitinsä puolestaan on yhdysvaltalainen musiikkitieteilijä. Perheeseen kuuluu myös kaksi sisarusta, joista Hsiao on vanhin.[4] Perhe muutti sittemmin Taiwanin eteläosiin, jossa Hsiao kasvoi ja kävi koulunsa lukioon asti.[5]

Lukion jälkeen Hsiao muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän aloitti korkeakouluopintonsa. Hän valmistui kandidaatiksi Oberlin Collegesta pääaineenaan Itä-Aasian opinnot, jonka jälkeen hän vaihtoi politiikan tutkimukseen valmistuen maisteriksi Columbian yliopistosta.[2] Yhdysvalloissa opiskellessaan hän myös liittyi demokraattisen edistyspuolueen (DPP) paikallisosaston jäseneksi.[6]

Hsiao on vanhempiensa kautta sekä Taiwanin että Yhdysvaltain kansalainen. Hän luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan vuonna 2002, kun Taiwanissa säädettiin laki, jonka nojalla valtion virkamiehet eivät saa olla kaksoiskansalaisia.[6][7][8]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Taiwaniin vuonna 1996 Hsiao valittiin DPP:n kansainvälisen valiokunnan johtoon. Vuonna 2000 hänestä tuli Taiwanin presidentin viraston neuvonantaja. Lisäksi hän toimi presidentti Chen Shui-bianin tulkkina.[7][2] Journalist-lehti julkaisi marraskuussa 2000 myöhemmin perättömäksi todetun huhun, jonka mukaan Taiwanin silloinen varapresidentti Annette Lu oli sanonut Chenilla ja Hsiaolla olevan salasuhde.[5]

Taiwanin parlamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2001 Hsiao ilmoitti lähtevänsä ehdolle parlamenttivaaleissa DPP:n ehdokkaana. Huolimatta siitä, että Hsiao oli muuttanut takaisin Taiwaniin, hän asettui ehdolle ulkotaiwanilaisia edustavien vaalipiirissä. Hän katsoi olevansa sopiva tehtävään kansainvälisen kokemuksensa takia.[9] Hänet valittiin parlamenttiin joulukuussa 2001.[10]

Vuosina 2003–2005 Hsiao toimi myös Liberal Internationalin varapuheenjohtajana. Hän oli tuolloin nuorin ja ainoa aasialainen, joka toimi järjestön puheenjohtajistossa.[2] Myöhemmin Hsiao kertoi, että Sofiassa pidetyssä LI:n kokouksessa tuntemattomat henkilöt varjostivat häntä ja muita DPP:n edustajia. Hsiao epäili näiden olevan Kiinan vakoilijoita.[11]

Vuoden 2008 parlamenttivaaleissa Hsiao hävisi puolueensa esivaalit, eikä siksi päässyt ehdokkaaksi.[12] Hän teki kuitenkin paluun parlamenttiin vuoden 2012 vaaleissa.[13]

Vuonna 2010 Hsiao yritti murtaa Kuomintangin valta-asemaa Hualienin piirikunnassa asettuen ehdolle parlamenttivaaleissa. Hän kuitenkin hävisi täpärästi. Tämän jälkeen hän alkoi työstämään paikallista DPP:n osastoa ja onnistui voittamaan Kuomintangin ehdokkaan parlamenttivaaleissa vuonna 2016.[6]

Diplomaattina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hsiao oli ehdolla vuoden 2020 parlamenttivaaleissa, mutta hävisi Kuomintangille ja tippui parlamentista.[6] Sen jälkeen presidentti Tsai Ing-wen ilmoitti nimittävänsä tämän maan Yhdysvaltain edustajaksi. Hän oli ensimmäinen nainen kyseisessä virassa.[14]

Hsiao osallistui virallisena kutsuvieraana Joe Bidenin virkaanastujaisiin 20. tammikuuta 2021. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Taiwanin edustaja kutsuttiin Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaisiin sen jälkeen, kun Yhdysvallat katkaisi viralliset diplomaattisuhteensa Kiinan tasavaltaan vuonna 1979. Tätä ennen Taiwanin edustajat ovat päässeet tapahtumaan ainoastaan Yhdysvaltain kongressin yksittäisten edustajien aveceina.[15] Helmikuussa 2021 Hsiao tapasi Yhdysvaltain apulaisulkoministerin Sung Kimin.[16]

Hsiaon on arveltu lähtevän mukaan vuoden 2024 presidentinvaaleihin William Lain varapresidenttiehdokkaana. Lai on sanonut haluavansa varapresidentikseen nimenomaan naisen, ja epäilykset nimenomaan Hsiaon valinnasta nousivat puheenaiheeksi marraskuun 2023 alussa, kun tämän kerrottiin matkustavan takaisin Taiwaniin hieman ennen ehdokasasettelun päättymistä.[17][18] Lai ilmoitti valinneensa Hsiaon varapresidenttiehdokkaakseen 20. marraskuuta.[19][20] Hsiao väistyi diplomaatinvirastaan 1. joulukuuta ja hänen seuraajakseen nimitettiin Alexander Yui.[21]

Taiwanin varapresidentiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

William Lai voitti vuoden 2024 presidenttivaalit saatuaan 40 % äänistä, minkä johdosta Hsiao nousee maan varapresidentiksi. Virkaanastujaiset on tarkoitus pitää toukokuussa 2024.[22]

Poliittisia kantoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noustessaan Yhdysvaltain edustajaksi vuonna 2020 Hsiao sanoi, että Kiinan harrastama susisoturidiplomatia ei ole mitään uutta Taiwanissa.[4] Hsiao antoi itse itselleen lempinimen "Kissasoturi", joka oli vastaveto kiinalaisille susisotureille.[23][24]

Parlamentissa Hsiao on profiloitunut muun muassa vahvana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien ajajana.[2][10] Hän yritti saada maata laillistamaan samaa sukupuolta olevien avioliiton jo vuonna 2006. Toimiessaan Hualienin parlamenttiedustajana paikalliset äänestäjät yrittivät järjestää ennenaikaiset vaalit hänen paikastaan poistamalla hänen mandaattinsa. Tähän vaadittava adressi ei kuitenkaan kerännyt tarpeeksi allekirjoituksia.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Bi-khim Hsiao - Foreign Policy Research Institute Foreign Policy Research Institute. 2023. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e A Brief Biography bikhim.com. Arkistoitu 2013. (englanniksi)
  3. ↑ 蕭美琴小檔案 中央通訊社. 3.11.2023. Viitattu 4.11.2023. (kiinaksi)
  4. ↑ a b 美國之音專文報導 美學者大讚蕭美琴：實在令人印象深刻 中央廣播電台. 30.9.2020. Viitattu 4.11.2023. (kiinaksi)
  5. ↑ a b DPP hoping new blood will rejuvenate party Taipei Times. 21.7.2002. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e Lin, Syrena: Who Is Hsiao Bi-khim, Taiwan's De Facto Ambassador to the US? The News Lens International Edition. 17.6.2020. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  7. ↑ a b Legislators pass resolution on citizenship Taipei Times. 7.12.2000. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Quarterly Publication of Individuals, Who Have Chosen To Expatriate, as Required by Section 6039G Federal Register. 2002. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  9. ↑ Hsiao Bi-khim to run for legislature Taipei Times. 14.1.2001. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  10. ↑ a b Transcript of the Interview with Bi-khim Hsiao’s interview (蕭美琴) (pdf) Rutgers University. 2009. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Hsiao Bi-khim denounces Chinese antics at LI meet Taipei Times. 18.5.2005. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  12. ↑ DPP members cull New Tide and 'bandits' Taipei Times. 8.5.2007. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Former legislator Hsiao Bi-khim reportedly tapped as Taiwan’s representative to US Taiwan News. 29.4.2020. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Hsiao Bi-khim appointed Taiwan's representative to U.S. Focus Taiwan. 16.6.2020. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Taiwan represented at US presidential inauguration for 1st time since 1979 Taiwan News. 21.1.2021. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  16. ↑ Taiwan, U.S. hold first Washington meeting under Biden administration CNBC. 11.2.2021. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  17. ↑ 2024 Presidential Election, What's Up Taiwan – News at 17:00, November 4, 2023 | TaiwanPlus News TaiwanPlus News. 4.11.2023. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  18. ↑ Lai vows to ‘prioritize’ female vice president Taipei Times. 29.9.2023. Viitattu 4.11.2023. (englanniksi)
  19. ↑ William Lai names Taiwan’s former US envoy as election running mate Al Jazeera. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Lai picks de facto envoy to US as running mate in Taiwan presidential race South China Morning Post. 20.11.2023. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  21. ↑ AIT Congratulates Alexander Yui On His Appointment as Taiwan’s Representative to the United States American Institute in Taiwan. 1.12.2023. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  22. ↑ Gan, Nectar: Who is Lai Ching-te, Taiwan’s new President? CNN. 14.1.2024. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  23. ↑ Hawkins, Amy: Taiwan’s ‘cat warrior’: former US envoy Hsiao Bi-khim hopes to be next vice-president The Guardian. 3.1.2024. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
  24. ↑ Hsiao Bi-khim: Taiwan's vice-presidential candidate, friend of the United States and adversary of China Le Monde. 12.1.2024. Viitattu 22.1.2024. (englanniksi)
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hsiao_Bi-khim&oldid=22276945”