Suomen seksuaalirikoslainsäädännön muutos 1971

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen seksuaalirikoslainsäädäntöä muutettiin merkittävästi vuoden 1971 alusta. Lainmuutoksen pohjana oli hallituksen esitys 52/1970 siveellisyyteen kohdistuvien rikosten rankaisemista koskevan lainsäädännön uudistamisesta. Lakiuudistus muun muassa dekriminalisoi homoseksuaalisuuden, alensi suojaikärajaa ja lievensi seksuaalirikoksista langetettavia rangaistuksia.[1] Hallituksen esitykseen tehtyjen muutosten jälkeen laki hyväksyttiin eduskunnassa syksyllä 1970 ja se astui voimaan vuoden 1971 alussa. Homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki oli alun perin astunut voimaan 1894. Lain voimassaolon aikaan homoseksuaalisista teoista voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen.[2]

Rikoslain 20 luvun pykälistä järjestettiin eduskunnassa useita äänestyksiä, joista yksi oli niin sanottua kehotuspykälää (kehottaminen samaa sukupuolta olevien haureuteen) koskeva äänestys 24. marraskuuta 1970. Kehottaminen säädettiin rangaistavaksi äänin 99–66. Rangaistavuuden puolesta äänestivät lähinnä kokoomuksen, keskustan ja SMP:n edustajat.[3] Pykälä, tai tarkemmin 9 §:n 2 momentti, ei kuulunut hallituksen alkuperäiseen esitykseen, vaan se otettiin käsittelyyn Timo Mäen vastaehdotuksena tekemän lakialoitteen mukaisesti[4], jota lakivaliokunta asettui kannattamaan. Tässä aloitteessakin ehdotettiin homoseksuaalisten tekojen rangaistavuuden poistamista, mutta sen tekijä piti kuitenkin "erittäin tärkeänä", etteivät "tällaisen hylättävän elämäntavan levittäjiksi muodostu yleiset tiedotusvälineet". Timo Mäki perusteli ehdotustaan myös sillä, että vastaavanlainen säännös oli useissa muissakin maissa kuten Norjassa ja Länsi-Saksassa.[4] Kehottamiskielto on Suomen lainsäädännön ainoa tapaus, jossa kehottaminen lailliseen tekoon oli kielletty.[5]

Varsinainen homoseksuaalisuuden dekriminalisointi toteutui selvemmin luvuin 147–18. Vanhassa laissa ”haureuden harjoittaminen” samaa sukupuolta olevan kanssa oli kielletty samassa pykälässä samalla maksimirangaistuksella (kaksi vuotta vankeutta) kuin eläimeen sekaantuminen, joka niin ikään poistettiin rikoslaista tuolloin.

Avioliiton sisäinen raiskaus yritettiin saada rangaistavaksi tässä uudistuksessa, mutta lopulliseen lakiin sitä ei kirjattu. Tältä osin uudistustyö toteutui vasta vuoden 1994 lakimuutoksessa.[6]

Suojaikäraja alennettiin uudessa laissa 17 vuodesta 16 vuoteen. Aiemmin ikäraja tosin oli ollut 15 vuotta siinä tapauksessa, että nuori itse oli ”antautunut siveettömyyteen”.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hallituksen esitys Eduskunnalle (52/1970) siveellisyyteen kohdistuvien rikosten rankaisemista koskevan lainsäädännön uudistamisesta, Valtiopäivät 1970, Asiakirjat I osa
  2. Vankilan pelko ajoi jopa maanpakoon – näin Suomessa kohdeltiin seksuaalivähemmistöjä Studio55.fi 02.02.2012.
  3. Valtiopäivät 1970, Pöytäkirjat II, 24.11.1970, s. 2142
  4. a b Lakialoite 396/1970, Valtiopäivät 1970, Liitteet I-XII B, s. 4441-4445
  5. HE 6/1997 EDILEX Rikoslakiuudistuksen HE 6/1997 yksityiskohtaiset perustelut, kohta 1.6.1.2.4
  6. Ihmisoikeudet.net Naisten oikeuksien kehitys Suomessa
  7. Suomen Laki I 1969, Rikoslaki 20 luku 7§

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]