Hjalmar Mäkelä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

August Jalmar (Hjalmar) Mäkelä (20. maaliskuuta 1891 Masku – 5. toukokuuta 1964 Turku)[1] oli suomalainen pyöräilijä ja liikemies.[2][3]

Mäkelä voitti pyöräilyssä kuusi TUL:n mestaruutta. Hän oli vuonna 1919 nopein 5, 10 ja 30 kilometrin matkoilla. Hän voitti myöhemmin vielä 30 kilometrin kilpailun vuosina 1923–1925. Mäkelä kuului aluksi Raision Kuulaan ja sen jälkeen Turun Urheiluliittoon. Hän edusti vuonna 1919 Turun Weikkoja ja 1920-luvulla Maarian Kisa-Veikkoja.[4] Wienin työläisolympialaisissa vuonna 1931 Mäkelä sijoittui viidenneksi 10 km rata-ajossa, yhdeksänneksi 10 km maantieajossa ja 11:nneksi 50 km katuajossa.[2] Mäkelän kovin kilpailija Suomessa oli hänen kaksoisveljensä Kustaa Ilmari Mäkelä (1891–1976)[5], joka myös oli moninkertainen TUL:n mestari 1910- ja 1920-luvuilla.[6] Hjalmar Mäkelä toimi seuran pyöräilyvalmentajana, tuomari- ja toimitsijatehtävissä ja pyöräilyseura Turun Pyöräilijät ry:n puheenjohtajana. Mäkelän pyöräilyura kesti yli 25 vuotta. Hän aloitti vuonna 1913 ja lopetti vasta 1939.[2][7]

Mäkelä asui Korppoossa 1920- ja 1930-luvuilla, jossa toimi kauppiaana. Suomenkielinen Mäkelä muutti ruotsinkieliseen Korppooseen Turusta. Mäkelä rakennutti vuonna 1935 Korppoon suurimman, myöhemmin Pirtulinnaksi kutsutun talon, vuonna 1932 oman pyörävelodromin sekä hankki urheiluauton ja Korppoon ensimmäisen Ford-merkkisen linja-auton, jolla hän liikennöi 1937–1939. Korppoon pyörävelodromi oli käytössä vuoteen 1939 saakka ja se purettiin 1945. Pirtulinnaksi kutsuttu talo on säilynyt. Talo oli puolustusvoimain käytössä 1940-luvulta 1970-luvulle ja nykyisin siinä toimii ravintola. Mäkelä asetettiin konkurssiin vuonna 1939 ja huomattava osa hänen ja puolisonsa Hilja Hilma Mäkelän omaisuutta myytiin pakkohuutokaupoilla vuonna 1940.[8] Mäkelä muutti myöhemmin Turkuun, jossa hän kuoli. Mäkelä haudattiin Turun hautausmaalle.

On arveltu, että Mäkelä hankki osan omaisuuttaan pirtun salakuljettajana.[9][10] Mäkelä avusti myös köyhiä korppoolaisia joululahjoilla. Mäkelä ei koskaan jäänyt kiinni salakuljetuksesta vaan ainoastaan laittoman radiolähettimen hallussapidosta. Hjalmar Mäkelän kaksoveli Ilmari taas tunnettiin 1920-luvulla Turun kuuluisimpana pirtun salakuljettajana, "Pirtu-Mäkelänä".[6]. Ilmari myös tuomittiin salakuljetuksesta.[11] Ilmari Mäkelä vietti myöhemmin vapaa-aikaansa helluntaiseurakunnassa.[6]

Korppoon Skärimuseossa on esillä Hjalmar Mäkelän pirtureki ja salakuljetusvene sekä muuta arveltua salakuljetukseen liittyvää esineistöä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Tilastollisen päätoimiston tilastoarkisto: Aakkosellinen luettelo koko maan kuolleista, A-Ö 1964 digihakemisto.net. Viitattu 19.4.2023.
  2. ↑ a b c Urheilumme Kasvot Osa 5, Mäkelä, August Hjalmar, sivu 757, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1979
  3. ↑ Liikemies J. Mäkelän asuin- ja liiketalo Korppoossa poroksi, Turun Sanomat, 1935, No 108, sivu 1, julkaistu 23.4.1935
  4. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 318. Otava, 1970.
  5. ↑ Suomen Sukututkimusseura: Kustaa Ilmari Mäkelä, Hautakivitietokanta, Turku, Turun hautausmaa sukuhaku.genealogia.fi. Viitattu 19.4.2023.
  6. ↑ a b c Urheilumme Kasvot Osa 5, Mäkelä, Ilmari Kustaa, sivu 758, vastaavat toimittajat Risto Rantala, Markku Siukonen, Oy Scandia Kirjat Ab, Keuruu 1979
  7. ↑ Hj. Mäkelä 25 vuotta mestaripyöräilijänä, Varsinais-Suomi, 1937, No 194, sivu 3, julkaistu 26.8.1937
  8. ↑ Kungörelser, Åbo Underrättelser, 1940, No 184, sivu 6, julkaistu 11.7.1940
  9. ↑ Pirtukuningas Hjalmar Mäkelän nousu ja tuho, Kieltolaki, Ilta-Sanomien (Historia) erikoislehti, julkaistu 23.6.2016
  10. ↑ Gustav Wickström, Ett skepp kommer lastat: spritsmugglingen i skärgården under förbudstiden 1919-1932, ISBN 9789527224243 nidottu, 2020, Litorale, Helsinki
  11. ↑ Raastuvasta, Uusi Aura, 1928, No 223, sivu 7, julkaistu 16.8.1928
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hjalmar_Mäkelä&oldid=21463548”