Hispaniolankoira
| Hispaniolankoira | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Haiti/ Dominikaaninen tasavalta |
| Määrä | mahdollisesti kuollut sukupuuttoon |
| Rodun syntyaika | 1500-luku |
| Alkuperäinen käyttö | vankien jäljittäjä, vahtikoira |
| Muita nimityksiä | Santo Domingo Dog, Feral Dog of Santo Domingo, Santo Domingo Greyhound, Santo Domingo Sighthound, Levriero Dominicano, Levriero di Santo Domingo |
| FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus | 70-71 cm |
| Väritys | tuhkansininen |
Hispaniolankoira on haitilais-dominikaaninen koirarotu. Se tunnetaan myös nimillä feral dog of santo domingo ja santo domingo greyhound. Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis haitensis[1].
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä Buffon 1700-luvulla että Charles Hamilton Smith vuonna 1840 kuvailivat hispaniolankoiraa.[2][3] Se on vinttikoiraa muistuttava[2][3] alkukantainen koira[2]. Sillä on hurja olemus, litteä pitkä pää, ohut kuono ja laiha runko. Sen raajat ovat pitkät, rintakehä syvä ja korvat puolipystyt ja pienet. Sen karvapeite on lyhyt, väritys vaalean tuhkansininen ja säkäkorkeus 70–71 cm.[2][3] Kotieläinten kerrottiin pelkäävän sen vaikuttavaa olemusta.[2]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Osa rodun kannasta otettiin kiinni ja opetettiin jäljittämään vankikarkureita ja karanneita orjia. Villin taustansa takia niitä ei kuitenkaan voitu estää hyökkäämästä löydettyjen ihmisten kimppuun, minkä vuoksi niitä pelättiin suuresti.[2][3] Jos hispaniolankoira kulki yksin kadulla, kaikissa alueen taloissa suljettiin ulko-ovet.[3]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hispaniolankoira on kotoisin Hispaniolan saarelta (joissain kielissä tunnetaan myös nimellä Santo Domingon saari). Sen esi-isiä olivat espanjalaisten löytöretkeilijöiden mukana tulleet koirat, joista osa villiintyi 1500-luvulla ja sopeutui vähitellen elämään paikallisissa metsissä.[2][3] Siellä ne jatkoivat lisääntymistä vapaasti, kunnes niistä kehittyi trooppisiin olosuhteisiin sopeutunut paikallinen rotu.[3]
Koska koirat hyökkäilivät karjan kimppuun, maanviljelijät tappoivat niitä[2][3] ja 1900-luvulla rotu alkoi harvinaistua huomattavasti[2]. Osa maanviljelijöistä kuitenkin otti pentuja myös tilojensa vahtikoiriksi. Muutama kotimaansa syrjäisillä alueilla sinnitellyt yksilö tai maanviljelijöiden vahtikoirien jälkeläinen saattaakin yhä olla elossa, mutta on todennäköisempää että rotu on kuollut sukupuuttoon 1900-luvun aikana.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hamilton Smith, Charles. The Naturalist’s Library: Vol. XIX, Mammalia: Dogs, Vol. II, s. 120. Chatto & Windus: Piccadilly.
- ↑ a b c d e f g h i j Morris, Desmond: Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 100 Dog Breeds. Ebury Press, 2001.
- ↑ a b c d e f g h i Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 160-161. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.