Helmi Heikinheimo
Helmi Maria Heikinheimo, sukunimi vuoteen 1906 Heikel (3. elokuuta 1879 Kittilä – 25. tammikuuta 1968 Nokia) oli suomalainen lähetyslääkäri ja hermo- ja mielitautien erikoislääkäri.[1][2][3][4]
Helmi Heikinheimon vanhemmat olivat kirkkoherra, rovasti Karl Abiel Heikel (1846–1919) ja Augusta Hellman (1851–1930). Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta 1899 ja suoritti Helsingin yliopistossa medikofiilitutkinnon 1902, lääketieteen kandidaatin tutkinnon 1905, ja lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1910. Heikinheimo teki opintomatkat Saksaan 1928, Ruotsiin 1935, Tanskaan 1937 ja Norjaan 1938. [1][2][5][3][4]
Heikinheimo opiskeli Englannissa London School of Tropical Medicinessä 1910–1911 ja hän oli 1911–1916 Suomen Lähetysseuran lääkärilähettinä suomalaisten ja kiinalaisten lääkärinä Pohjois-Hunanissa Kiinassa. Hän hoiti sen ohella yksityispraktiikkaa ulkomaalaisten keskuudessa Kuling-vuoren kesäsiirtolassa ja toimi myös saman paikan kiinalaisen keuhkotautiparantolan lääkärinä. Heikinheimon veli Hannes Heikinheimo oli ollut Suomen Lähetysseuran lääkärilähettiläänä Kiinassa vuosina 1907–1909. Suomeen palattuaan Heikinheimo oli Takaharjun parantolan alilääkärinä 1917–1919 sekä jonkin aikaa saman parantolan v.t. ylilääkärinä. Vuonna 1920 hän toimi Lapinlahden sairaalan v.t. apulaislääkärinä ja oli sitten Pitkäniemen sairaalaassa ensin toisena alilääkärinä 1919-1920 ja sitten ensimmäisenä alilääkärinä 1920–1946. Hän sai hermo- ja mielitautien erikoislääkärin oikeuden 1929.[3][4]
Heikinheimo toimi opiskeluaikanaan opettajana useissa eri kouluissa: Jyväskylän tyttökoulussa matematiikan ja luonnontieteen v.t. opettajana, terveysopin opettajana Helsingin vanhemmassa suomalaisessa tyttökoulussa, Suomen Lähetysseuran naiskoulussa, Helsingin yliopistoon johtavilla jatkoluokilla ja Helsingin Uudessa yhteiskoulussa. Hän piti luentoja ja esitelmiä eri opistoissa, useilla kursseilla sekä lukuisissa kongresseissa ja kokouksissa sekä julkaisi monissa lehdissä kansantajuisia esityksiä samoista aiheista.[3][4]
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Otteita Suomen lähetysseuran Lestadiolaisen haaraosaston Kiinassa työskentelevien lähettein Ida Röngän ja Helmi Heikinheimon kirjeistä, vuosilta 1909, 1910, 1911 ja 1912. Päätoimikunta, Oulu 1913
- Sukupuolielämä ja alkoholi. Naisten raittiuskeskuksen julkaisuja, n:o 35. Helsinki 1942
- Väkevien voimien pyörteissä: mitä on terve rakkaus- ja sukuelämä?; kirjoittajat Helmi Heikinheimo, Kaarina Kari, Mairi Karvonen, Martta Kasurinen, Irja Kilpeläinen, Hellin Mustala, V. I. Forsman, Ensio Kurki-Suonio, Toivo Laitinen, V. Laurila, Verneri Louhivuori, Turo Niemi. Agricola-seura, Helsinki 1947, 2. painos 1948
- Nuoren rakkauden salaisuus: Avointa puhetta rakkaudesta, avioliitosta ja kodista; kirjoittajat Ritva Arvola, Matti Hakkarainen, Helmi Heikinheimo, Matti Joensuu, Kaarina Kari, Martta Kasurinen, Irja Kilpeläinen, Ensio Kurki-Suonio, Sirkka Laaksovirta, Ville Laurila, Verneri Louhivuori, Hellin Mustala, Turo Niemi, Helvi Sipilä, Guy von Weissenberg ; toimitus Matti Hakkarainen, Uriel Kailo. Agricola-seura, Helsinki 1961
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b Helmi Heikinheimo, Museovirasto, Suomen Lähetysseura ry:n kuvakokoelma (Finna)
- ↑ a b c d Tri Helmi Heikinheimo 60-vuotias, Aamulehti, 03.08.1939, nro 205, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 31.07.2024
- ↑ a b c d Arno Forsius : Helmi Heikinheimo (1879–1968) – lähetyslääkäri, hermo- ja mielitautien erikoislääkäri
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Karl Abiel Heikel
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helmi Heikinheimoa haastattelemassa, Naisten ääni, 14.10.1916, nro 31, s. 8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot