Hella Brock

Hella Maria Brock (o.s. Siegmund-Schultze; 3. lokakuuta 1919 Schweinitz bei Wittenberg – 30. lokakuuta 2020 Dippoldiswalde) oli saksalainen musiikkitieteilijä ja -pedagogi. Hän kehitti Itä-Saksan musiikin opetusohjelmia ja omistautui Edvard Griegin työn tutkimukselle. Myös hänen veljensä Walther Siegmund-Schultze oli musiikkitieteilijä.

Brock sai 1940-luvulla musiikkiaineiden ja englannin kielen opettajan pätevyydet. Hän sai tohtorin arvon kasvatustieteessä vuonna 1955. Brock suoritti habilitaationsa vuonna 1960 ja työskenteli aluksi luennoitsijana musiikkikasvatuksen metodologiassa Greifswaldin yliopistossa. Hän toimi myös sen vasta perustetun Musiikkitieteen instituutin johtajana. Brock kirjoitti muun muassa teosanalyysejä ja säveltäjäkuvauksia musiikin oppikirjoihin. Hänestä tehtiin professori vuonna 1966. Brock siirtyi vuona 1972 Leipzigin yliopistoon musiikkikasvatuksen metodologian ja teorian luennoitsijana. Hän oli jo ennen tätä aloittanut Grieg-tutkimuksen, jolle hän omistautui täysin jäätyään eläkkeelle vuonna 1980. Brock opiskeli norjan kielen ja sai luvan matkustaa Norjaan tutkimustarkoituksessa vuonna 1985.

Brock julkaisi vuona 1990 teoksen Edvard Grieg: Eine Biografie, joka oli lähes viiteenkymmeneen vuoteen ensimmäinen saksankielinen Griegistä laadittu elämäkerta. Hän teki muitakin julkaisuja Griegistä. 1980-luvulla hän myös toimi väitöstöiden ohjaajana. Brockille myönnettiin vuonna 1964 pronssinen Pestalozzi-mitali ja vuonna 1971 Clara Zetkin -mitali. Vuonna 2005 Brockin työn ansiosta avattiin Leipzigiin Griegille omistettu muisto- ja kohtaamispaikka. Hänen aloitteestaan Leipzigissä järjestettiin 5. ja 6. saksalaiset Edvard Grieg -kongressit vuosina 2004 ja 2008. Brockista tuli International Edvard Grieg Societyn (IGS) kunniajäsen vuona 2009. Hän kuoli 101-vuotiaana.