Helen Forrest
| Helen Forrest | |
|---|---|
 Forrest vuonna 1945 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. huhtikuuta 1917 Atlantic City, New Jersey, Yhdysvallat |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1999 (82 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | laulaja |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Tyylilajit | jazz, popmusiikki |
| Levy-yhtiöt | Decca, MGM |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Helen Forrest (s. Helen Fogel; 12. huhtikuuta 1917 Atlantic City – 11. heinäkuuta 1999 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen laulaja swing-aikakaudella.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Forrest aloitti laulajanuransa New Yorkin WNEW-radiokanavalla 25 dollarin viikkopalkalla ja siirtyi myöhemmin WCBS-kanavalle, jolla hän lauloi Bunny Beriganin sekä sekä Mark Warnow’n yhtyeen kanssa. Forrestille tarjottiin paikkaa Ozzie Nelsonin yhtyeen laulajana, mutta kieltäytyi.[1]
Artie Shaw kuuli Forrestin laulavan yökerhossa Washington DC:ssä, ja pyysi hänet liittymään yhtyeeseensä. Shawn’n yhtyeen laulajanpaikalta lähti pois Billie Holiday, joka ei enää jaksanut mustaihoisten esiintyjien kohtelua kiertueilla. Vaikkei Forrest ollutkaan hyvin tunnettu jazzpiireissä, sai hän paikan syyskuussa 1938. Myöhemmin samana kuuna hänen ensikappaleensa yhtyeen kanssa julkaistiin, nimeltään ”You’re a Sweet Little Headache”. Seuraavan vuoden aikana Forrest teki 38 singleä Shawn’n kanssa, mukana useita suuria hittikappaleita, ja heidän työsuhteensa kesti siihen asti, kunnes Shaw hajotti yhtyeen vuonna 1939.[1]
Forrest nousi suurimpaan suosioonsa liityttyään Benny Goodmanin yhtyeeseen. Tänä aikana Goodman oli yksi Yhdysvaltojen suurimmista viihdyttäjistä ja muusikoista Glenn Millerin ja Tommy Dorseyn ohella. Forrestin ensimmäinen kappale hänen kanssaan oli ”Busy as a Bee (I’m Buzz, Buzz, Buzzin’)”, joka äänitettiin 27. joulukuuta 1939. Seuraavan kahden vuoden aikana Forrest äänitti kymmeniä kappaleita Goodmanin kanssa, kuten ”I’m Nobody’s Baby”, ”Mr. Meadowlark” ja ”I Can’t Love You Any More (Any More Than I Do)” sekä hittikappaleet ”The Man I Love”, ”Taking a Chance on Love” ja ”More Than You Know”.[1]
Goodmanin yhtyeen aikana Forrest äänitti myös Lionel Hamptonin yhtyeen kanssa kappaleen ”I Don’t Stand a Ghost of a Chance with You”. Kyseessä oli uraauurtava single, sillä se oli ensimmäinen kerta kun valkoihoinen nainen esiintyi mustaihoisen orkesterin ja orkesterinjohtajan kanssa.[1]
Elokuussa 1941 Forrest jätti Goodmanin yhtyeen ja liittyi muutaman viikon kuluttua Harry Jamesin yhtyeeseen, mistä tuli Forrestin uran menestyksekkäintä aikaa. Forrest oli työsuhteen ohella myös romanttisessa suhteessa Jamesin kanssa, mikä tosin loppui kun James tapasi elokuvan Rosita tanssii ja hymyilee kuvauksissa näyttelijätär Betty Grableen ja rakastui tähän.[1]
Forrest tunnettiin tänä aikana ”nimikkoyhtyeiden äänenä” (engl. voice of the name bands), jolloin hän ironisesti lopetti työskentelynsä big bandien kanssa. Hän erosi Jamesin yhtyeestä joulukuun 1943 alussa radio-ohjelman aikana, jonka Forrest yhtäkkisesti lopetti Jamesin menettämisestä johtuneesta surusta.[1]
Forrest päätti lopettaa laulamisen yhtyeiden kanssa. Hän aloitti menestyneen radio-ohjelman ystävänsä, laulaja Dick Haymesin kanssa. Kaksikon äänittämiä kappaleita olivat muun muassa ”Long Ago and Far Away”, ”It Had to Be You”, ”Together”, ”Some Sunday Morning”, ”Stardust” ja ”Till We Meet Again”. Suurin osa Forrestin kappaleista 1940-luvun puoleenväliin äänitettiin Decca Recordsille, mutta vuonna 1947 hän siirtyi MGM Recordsille, jolle hän äänitti säännöllisesti vuoteen 1950 saakka.[1]
1950-luvulle tultaessa Forrestin suurin suosio oli ohitse, ja vuoteen 1955 mennessä hän pääasiassa esitti ja uudelleenäänitti 1940-luvun hittikappaleitaan. Hän uudelleenäänitti 1940-luvun kappaleitaan kuten ”I’ve Heard That Song Before” pienille levy-yhtiöille kuten Guest Star Recordsille, mutta myös Yhdysvaltain puolustusministeriölle radiolähetyksiksi sotajoukoille.[1]
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Voice of the Name Bands (Capitol, 1956; orkesterinjohtajina Dave Cavanaugh ja Billy May)
Uudelleenjulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Artie Shaw, The Uncollected Vol. 4, 1939 (Hindsight, 1980; äänitetty 1939)
- The Complete Helen Forrest with the Benny Goodman Orchestra (Collector’s Choice, 2001; äänitetty 1940–1941)
- The Complete Helen Forrest with the Harry James Orchestra (Collector’s Choice, 1999; äänitetty 1941–1943, 1946)
- Complete World Transcriptions (Soundies, 1999; äänitetty 1949–1950)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helen Forrest Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
