Haulikkorihla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Haulikkorihla

Haulikkorihla on pitkäpiippuinen metsästykseen tarkoitettu taittolukkoinen yhdistelmäase, jossa on yksi haulipiippu ja yksi rihlapiippu. Rihlapiippu eli luotipiippu tavallisesti alempana.[1] Piiput voivat sijaita myös rinnakkain, mutta se on harvinaista.

Haulikkorihlaa ei tule sekoittaa rihlakkoon, jolla tarkoitetaan rihlattua metsästysasetta (luodikko ja kivääri). Vanhat suustaladattavat "metsästyspyssyt" olivat sileäpiippuisia ja ne ladattiin vaihtoehtoisesti joko haulipanoksella tai kuulalla aiotun riistan mukaan. Piipun rihlaaminen ja kaliiperin pienentäminen tarkkuuden ja lähtönopeuden parantamiseksi edustivat tuolloin uutta tekniikkaa ja aseiden eriytymistä käyttötarkoituksen mukaan. Nimityksiksi vakiintui haulikko ja luodikko eli rihlakko tai sotilastermein saksalaislainana kivääri ( <Gewehr).

Haulikkorihla on lähes aina taittuvalukkoinen ase haulikon tapaan, ja sitä käytetään tavallisimmin pienriistan metsästyksessä. Haulipiippu on yleensä 12/70 tai 12/76 -kaliiperinen, luotipiippu esimerkiksi .222 rem.

Haulikkorihlaa käytetään korvaamaan kaksi asetta esimerkiksi metsälintuja haukkuvalla lintukoiralla metsästettäessä,[1] jolloin karkottuvia tai lähietäisyydellä olevia saaliita pyydystetään haulipiipulla ja haulikon kantomatkan (noin 35 metriä) ulkopuolella olevia liikkumattomia maaleja rihlapiipulla. Näin vältytään kahden erillisen aseen kantamiselta.

Haulikkorihla ei yleensä ole luotipiippunsa osalta yhtä tarkka kuin pulttilukkoiset kiväärit, mutta tarkkuus on silti yleensä täysin riittävä vaativaankin metsästykseen. Haulipiippu eroaa haulikon piipusta usein vain pituutensa osalta: haulikkorihlojen piippupari on usein lyhyempi aseen keventämiseksi ja sen käytön nopeuttamiseksi.

Muita monipiippuisia yhdistelmäaseita ovat muun muassa drillinki kahdella hauli- ja yhdellä luotipiipullaan, ja kaksoisluodikko kahdella luotipiipullaan. Drillinki ei ole Suomessa niin yleinen kuin haulikkorihla.[1]

Kaksoisluodikko yleistyi Suomessa vasta, kun Valmet toi 412-sarjansa markkinoille 80-luvulla. Tätä ennen kaksoisluodikkoja ei yleisesti Suomessa käytetty, lähinnä aseiden korkean hinnan vuoksi. Edullisempia haulikkorihloja sekä kaksoisluodikoita on tullut viimeisen kymmenen vuoden aikana myyntiin Venäjältä. Niitä valmistaa venäläisen Kalašnikov-konsernin Iževskin asetehdas (Ižmaš). Kyseinen tehdas valmistaa Baikal-haulikot sekä Kalashnkikov AK-47 rynnäkkökiväärit.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pohjoispää, Janne: Monen nimen ase : rihlakot, drillingit, vierlingit. Metsästys ja kalastus, 2013, nro 4, s. 60-69. ISSN 0026-1629.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Metsästysammunnan ABC (pdf) (Luku 6. Yhdistelmäase, s. 45-48) Suomen Metsästäjäliitto, metsastajaliitto.fi. Viitattu 4.8.2020.