Harry Chapin
| Harry Chapin | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. joulukuuta 1942 |
| Kuollut | 16. heinäkuuta 1981 (38 vuotta) |
| Ammatti | Muusikko, säveltäjä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1964–1981 |
| Tyylilajit | folk, folk rock |
| Soittimet | Laulu, kitara, piano, huuliharppu |
| Levy-yhtiöt |
Elektra Records Boardwalk Records Sequel Records DCC Compact Classics Chapin Productions |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Harry Forster Chapin ['tʃeɪpɪn] (7. joulukuuta 1942 New York – 16. heinäkuuta 1981 Jericho, New York) oli yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä. Hän oli Grammy-palkintoehdokkaana vuoden 1972 parhaana tulokkaana ja vuoden 1975 singlehitistään “Cat’s in the Cradle”. Hän teki myös merkittävää humanitaarista työtä ja sai tästä hyvästä postuumisti Yhdysvaltain Kongressin kultamitalin 7. joulukuuta 1987. Nuoruudessaan hän sai Oscar-ehdokkuuden tekemästään urheiludokumentista. Tony-palkintoehdokkuus tuli vuonna 1975 Broadway-musikaalista The Night That Made America Famous.[1][2][3]
Chapin tuli tunnetuksi balladin tai novellin kaltaisista lauluistaan, jotka kertoivat koskettavia tarinoita erilaisista ihmisistä ja inhimillisistä tilanteista, kuten katolle kiipeävästä sala-ampujasta (laulussa ”Sniper”), entisen tyttöystävänsä kyytiin ottavasta taksinkuljettajasta (”Taxi”) tai kirjeenvaihtoystävänsä ensi kerran luokseen saavasta maaseudun miehestä (”Mail Order Annie”). Joidenkin kriitikoiden mielestä laulut kuitenkin muistuttivat sentimentaalista musiikkiteatterityyliä[2].
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Harry Chapin oli toinen big band -rumpali Jim Chapinin ja Elspeth Chapinin neljästä lapsesta. Vanhemmat erosivat vuonna 1950. Hän valmistui Brooklyn Technical High Schoolista 1960 ja opiskeli sen jälkeen Yhdysvaltain ilmavoimien akatemiassa sekä Cornellin yliopistossa, josta hän kuitenkin lähti valmistumatta. Alun perin hän aloitteli uraa dokumenttielokuvien tekijänä, ja saavutti vuonna 1968 parhaan dokumentin Oscar-palkintoehdokkuuden käsikirjoittamallaan ja ohjaamallaan nyrkkeilydokumentilla Legendary Champions. High school -vuosinaan Chapin lauloi Brooklyn Heightsin poikakuorossa ja myöhemmin soitti kitaraa, banjoa ja trumpettia isänsä ja veljiensä Stephenin ja Tomin yhteisessä yhtyeessä.[2][1][4]
Chapin äänitti varhaisen albumin veljiensä Tomin ja Steven kanssa. Hänen ensialbuminsa Heads and Tales ilmestyi vuonna 1972, ja siltä julkaistu single "Taxi" nousi Billboardin listan 24. sijalle ja säilyi sadan myydyimmän joukossa yli kuusi kuukautta[2]. Chapinin ainoaksi listaykköshitiksi jäi "Cat's in the Cradle", joka sisältyi artistin neljännelle studiolevylle Verities & Balderdash (1974). ”Cat’s in the Cradlesta” on esittänyt oman versionsa Ugly Kid Joe. Chapinin Broadway-musikaali The Night That Made America Famous oli vuonna 1975 Tony-palkintoehdokkaana.
Chapinilla oli aviopuoliso Sandran kanssa kaksi yhteistä lasta, Jennifer "Jen" ja Joshua. Sandralla oli myös kolme lasta edellisestä avioliitosta. Ollessaan ajamassa hyväntekeväisyyskonserttiin Chapin kuoli liikenneonnettomuudessa, jonka uskotaan aiheutuneen sydänkohtauksesta[1].
Chapin oli tunnettu hyväntekeväisyystyöstään etenkin maailman nälkäongelman parissa[5][2]. Chapinin kuolinvuonna 1981 Music Business Association perusti musiikkialan filantroopeille myönnettävän muistopalkinnon The Harry Chapin Memorial Humanitarian Award, jonka ovat saaneet muun muassa Bob Geldof 1985, Michael Jackson 1994, Bonnie Raitt 2005, Jackson Browne 2008 ja Paula Abdul 2017. Vuonna 1987 Chapinille myönnettiin postuumisti kongressin kultamitali ansioistaan hyväntekijänä.[3] Harry Chapinin säätiö tukee yhdysvaltalaisia voittoa tuottamattomia hankkeita, jotka liittyvät kasvatukseen, koulutukseen, maatalouteen ja ympäristönsuojeluun.[6]
Chapinin elämäkerta Taxi: The Harry Chapin Story julkaistiin vuosi hänen kuolemansa jälkeen. Vuonna 1990 julkaistiin albumi Harry Chapin Tribute, jolla tunnetut populaarimuusikot kuten Bruce Springsteen ja Pete Seeger esittävät Chapinin lauluja. Albumi on koottu vuonna 1987 pidetystä Chapinin muistokonsertista New Yorkin Carnegie Hallissa.[2][5]
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hector on tehnyt Chapinin humoristisesta laulusta "Six String Orchestra" suomenkielisen coverversion "Monofilharmoonikko". Se julkaistiin singlenä ja vuoden 1977 albumilla H.E.C..
Mika ja Turkka Mali julkaisivat vuonna 1992 Chapinin lauluihin perustuvan albumin Näin käy haaveiden.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chapin Music! (1966, Rock-Land Records)
- Heads & Tales (1972, Elektra)
- Sniper and Other Love Songs (1972, Elektra)
- Short Stories (1973, Elektra)
- Verities & Balderdash (1974, Elektra)
- Portrait Gallery (1975, Elektra)
- Greatest Stories Live (Double Album, 1976, Elektra)
- On the Road to Kingdom Come (1976, Elektra)
- Dance Band on the Titanic (Double Album, 1977, Elektra)
- Living Room Suite (1978, Elektra)
- Legends of the Lost and Found (Double Album, 1979, Elektra)
- Sequel (1980, Boardwalk Records)
- Anthology of Harry Chapin (1985, Elektra)
- Remember When the Music (1987, Dunhill Compact Classics)
- The Gold Medal Collection (1988, Elektra)
- The Last Protest Singer (1988, Dunhill Compact Classics)
- Harry Chapin Tribute (1990, Relativity Records)
- The Bottom Line Encore Collection (1998, Bottom Line / Koch)
- Story of a Life (1999, Elektra)
- Storyteller (1999, BOA Records)
- Onwards and Upwards (2000, Harry Chapin Foundation)
- VH1 Behind the Music: The Harry Chapin Collection (2001, Elektra)
- The Essentials (2002, Elektra)
- Classics (2003, Warner Special Products)
- Heads and Tales / Sniper and Other Love Songs (2004, Elektra. )
- Introducing... Harry Chapin (2006, Rhino Records)
- Bottom Line Archive Series: Live 1981 (2015, The Bottom Line Record Company)
- The Singles A's & B's (2019, Wounded Bird Records)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tischler, Barbara L.: Chapin, Harry Forster American National Biography. 1999. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b c d e f Walters, Christopher: Harry Chapin, American musician britannica.com. 23.4.2024. Viitattu 13.5.2024.
- ↑ a b Harry Chapin Memorial Humanitarian Award musicbiz.org. Viitattu 18.7.2022.
- ↑ Legendary Champions awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 14.5.2024.
- ↑ a b Fagerlund, Markku: Levyt. Helsingin Sanomat, 12.1.1991, s. 51. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ About Harry Chapin Foundation. Viitattu 18.7.2022.
| ||||||||||||||||||
