Hans Surén
Hans Surén (10. kesäkuuta 1885, Berliini, Saksa – 17. toukokuuta 1972, Berliini) oli saksalainen upseeri, pedagogi ja kirjailija, joka tunnettiin eräänä tärkeimmistä saksalaisen naturismin pioneereista.[1][2]
Hans Surén syntyi sotilassukuun ja hänen isänsä oli yleisesikuntaupseeri. Surén seurasi sukunsa perinteitä ja lähti sotilasuralle. Hänet ylennettiin luutnantiksi 1905 ja pian tämän jälkeen hänestä tuli kouluttaja preussilaisessa armeijan voimistelukoulussa. Surén siirrettiin Kameruniin Saksan siirtomaajoukkoihin vuonna 1912, missä hän joutui brittien sotavangiksi 1915. Surén vapautui vankienvaihdon yhteydessä Sveitsiin vuonna 1917 ja palasi Saksaan. Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Surén sai vakanssin 100 000:n miehen vahvuisessa Reichswehrissa vuonna 1919 ja hänet nimitettiin armeijan urheilukoulun johtajaksi. Hän jäi pois armeijan palveluksesta vuonna 1924 majurin arvoisena.[3] Jo armeijan urheilukoulussa Surén oli harjoituttanut sotilaita alastomina tukinheitossa ja maastojuoksussa.[4]
Sotilasuran jälkeen Surénista tuli menestyksekäs kirjailija. Hänen tuotantonsa käsitteli pääasiassa urheilua, terveitä elämäntapoja ja ulkoilmaelämää.[3] Vuonna 1924 ilmestynyt teos Der Mensch und die Sonne (Ihminen ja aurinko) myi ensimmäisenä vuonna 250 000 kappaletta ja siitä otettiin 68 painosta.[5] Kirjassa Surén kuvailee muun muassa voimisteluoppejaan ja erityisesti alastomuuden mystisiä etuja. Kirjailija itse esiintyy kirjansa kuvissa myös alastomana ja öljyttynä "pronssipatsaana" keihästä ja kiekkoa pidellen.[4] Toinen menestysteos oli seuraavana vuonna 1925 ilmestynyt teos Deutsche Gymnastik.[5] Surén oli julkaissut tusinan verran kirjoja vuoteen 1932 mennessä.[3]
Hans Surén tapasi Adolf Hitlerin vuonna 1932 ja hän liittyi natsipuolueeseen toukokuussa 1933. Motiivina puolueeseen liittymiseen olivat urapyrkimykset natsihierarkian fyysisen koulutuksen parissa. Hän ylenikin pian Reichsarbeitsdienstin johtoon, missä hän vastasi fyysisestä kasvatuksesta. Vuonna 1936 Walther Darré nimitti Surénin Saksan maalaisväestön fysikaalisesta kasvatuksesta vastaavaksi henkilöksi. Surénille tarjoituivat täten erinomaiset mahdollisuudet levittää kansanomaista nudismia Kolmannessa Valtakunnassa.[3] Ihminen ja aurinko -teoksesta otettiin rasistisia lisäelementtejä sisältävä uusintapainos vuonna 1936 nimellä Mensch und Sonne: Arisch-Olympischer Geist, josta tuli uudelleen aikansa bestselleri. 1930-luvun loppuun mennessä Walther Darré, Reinhard Heydrich ja Rudolf Hess olivat hyväksyneet Surénin edustaman nudismin olevan linjassa kansallissosialistisen ajattelun kanssa ja vuonna 1942 Heinrich Himmler ilmaisi alastonuinnin olevan virallisesti hyväksyttyä.[4] Surénille itselleen vuosi 1942 oli onnettomampi, koska hänet erotettiin natsipuolueesta harrastettuaan muun muassa julkisesti itsetyydytystä.[4] Surén vietti sodan loppuajat Brandenburg/Havelin kuritushuoneessa, koska häntä epäiltiin yhteyksistä vuoden 1944 heinäkuun 20. päivän salaliittoon. Sodan jälkeen Surén vietti suhteellisen hiljaista elämää julkaisten urheilupedagogisia kirjoituksia.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ludwig Peters: Volkslexikon Drittes Reich. 3. p.. Tübingen: Grabert Verlag, 1998. ISBN 9783878471707. (saksaksi)
- ↑ a b Surén, Hans http://www.lexikon-drittes-reich.de. Riemerling: iportale GmbH. Viitattu 23.4.2013. (saksaksi)
- ↑ a b c d Michael Hau: The Cult of Health and Beauty in Germany: A Social History, 1890–1930, s. 189-194. Chicago: Chicago University Press, 2003. ISBN 0-226-31976-8. (englanniksi)
- ↑ a b c d George Hull: Den nakna sanningen om Tyskland. BBC Historia, 2013, nro 3, s. 78-82. Växjö, Ruotsi: First Publishing. (ruotsiksi)
- ↑ a b Georges Teyssot: Topology of Everyday Constellations, s. 76. Boston: MIT Press, 2013. ISBN 9780262518321. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Surénin kirjallinen tuotanto Saksan kansalliskirjastossa
| ||||||||||||||||||
