Hannes Kärkkäinen
Hannes Kärkkäinen (17. heinäkuuta 1902 Lappee[1] – 21. huhtikuuta 1938 Sandarmoh[2]) oli suomalainen uimahyppääjä. Hän osallistui 1924 Pariisin olympialaisiin ja sijoittui vaihtelevissa kerroshypyissä yhdeksänneksi. Myöhemmin Kärkkäinen muutti Neuvostoliittoon. Hän katosi Stalinin vainojen aikana 1938, ja venäläisten tietojen mukaan hänet teloitettiin samana keväänä.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kärkkäinen syntyi Lappeen pitäjän Parkkarilassa sekatyömies Juho Kärkkäisen perheeseen. Myöhemmin Kotkan Sikosaaressa asunut Kärkkäinen voitti Työväen Urheiluliiton mestaruuden vaihtelevissa ponnahduslautahypyissä 1920,[3] suorissa kerroshypyissä 1921[4] sekä vaihtelevissa kerroshypyissä 1922 ja 1923.[5][6] Keväällä 1924 Kärkkäinen loikkasi työläisseura Kotkan Riennosta porvarilliseen Viipurin Uimaseuraan.[7] Riennon johtokunnalle lähettämässään kirjeessä Kärkkäinen sanoi syiden olevan taloudelliset, mutta hän ilmoitti edelleen pysyvänsä ”proletaarina”.[8]
Seuran vaihto mahdollisti osallistumisen SM-kisoihin sekä olympialaisiin. Uinnin SM-kisoissa Kärkkäinen voitti vaihtelevien kerroshyppyjen SM-kultaa 1924 ja 1925.[9] Pariisin olympialaisissa Kärkkäinen sijoittui 10 metrin vaihtelevien kerroshyppyjen karsinnassa oman ryhmänsä kolmanneksi mutta jäi finaalissa viimeiselle tilalle yhdeksänneksi.[1] Suomalaislehtien mukaan finaalin huono sijoitus johtui merkinantajana toimineen tuomarin tekemästä virheestä.[9] Kööpenhaminassa 1925 järjestetyissä PM-kisoissa Kärkkäinen saavutti hopeaa vaihtelevissa ja yhdistetyissä kerroshypyissä.[10]
Lokakuussa 1925 lehdet uutisoivat Kärkkäisen saaneen kuusi puukoniskua veljensä Väinön kanssa syntyneen riidan yhteydessä.[11] Kärkkäinen asui 1930-luvun puolivälissä Kotkassa[12], josta hän vuonna 1926 muutti Neuvosto-Karjalaan, jossa hänet tunnettiin myös nimellä Ivan Ivanovitš Kärkkäinen. Kärkkäinen oli asunut Neuvostoliittoon siirtymisen jälkeen myös Leningradissa, josta hän jo 1927 tai 1928 oli joutunut sisäiseen karkotukseen Länsi-Siperiaan Omskiin.[12] Hän työskenteli kirvesmiehenä Mujejärven piirin Ontajärvellä, ja hänet vangittiin helmikuussa 1938. Huhtikuussa Kärkkäinen sai kuolemantuomion, ja pari viikkoa myöhemmin hänet teloitettiin Karhumäen piirin Sandarmohissa. Kärkkäinen rehabilitoitiin vuonna 1989.[2] Suomen viranomaiset julistivat hänet kuolleeksi 1. tammikuuta 1993.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hannes Kärkkäinen Olympedia. (englanniksi) Viitattu 28.8.2020
- ↑ a b Lahti-Argutina, Eila: Olimme joukko vieras vaan: Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 266. Turku: Siirtolaisuusinstituutti, 2001. ISBN 951-92667-2-0.
- ↑ TUL:n ensimäiset uinti- ja hyppy-mestaruuskilpailut. Työväen Urheilulehti, 30.8.1920, nro 16, s. 4–5. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ Suomen uintimestaruuskilpailut Helsingissä. Työväen Urheilulehti, 30.7.1921, nro 14, s. 8–9. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ TUL.n uintimestaruuskilpailut. Työväen Urheilulehti, 15.8.1922, nro 15, s. 12–13. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ TUL:n uintimestaruuskilpailut. Työväen Urheilulehti, 9.8.1923, nro 16, s. 5–7. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ Syrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 51. Joensuun yliopiston väitöskirja. Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-21913-7-3.
- ↑ Hannes Kärkkäinen muuttanut porvariliittoon. Eteenpäin, 7.5.1924, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ a b Viipurin Uimaseura. Katsaus seuran 20-vuotiseen toimintaan. Karjala, 2.8.1926, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ Pohjoismaiset uintimestaruuskilpailut. Helsingin Sanomat, 18.8.1925, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ Veljestappelu Sikosaaressa. Eteenpäin, 12.10.1925, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 21.4.2020.
- ↑ a b Mysteerin synkkä ratkaisu. Urheilulehti, 26.8.2020, s. 30–31.
| ||||||||||
