Hail to the Chief

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hail to the Chief

Hail to the Chief

Hail to the Chief (U. S. Army Band)

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Hail to the Chief (suom. tervehdys päällikölle) on Yhdysvaltain presidentin virallinen hymni. Sen sanat ovat peräisin skotlantilaisen kirjailijan sir Walter Scottin vuonna 1810 julkaistusta runoelmasta The Lady of the Lake, jossa ”päälliköllä” tarkoitetaan tarinan skottilaista sankaria Roderick Dhuta. Melodian sävelsi brittiläinen teatterimuusikko James Sanderson alkujaan vuonna 1811 Lontoossa esitettyyn teatteriproduktioon.[1]

Ensimmäisen kerran Hail to the Chief liitettiin Yhdysvaltain presidenttiin 22. helmikuuta 1815, jolloin se soitettiin edesmenneen George Washingtonin ja Vuoden 1812 sodan päättymisen kunniaksi. Ensimmäisen kerran hymni soitettiin elävän presidentin kunniaksi vuonna 1829, jolloin presidenttinä toimi Andrew Jackson. John Tylerin kaudella (1841–1845) hymniä alettiin soittamaan presidentin saapuessa paikalle virallisiin tilaisuuksiin.[1]

Chester A. Arthur ei presidenttinä ollessaan (1881–1885) pitänyt hymnistä, minkä takia hän yritti lopettaa sen käytön. Arthur antoi merijalkaväen orkesterin silloiselle johtajalle John Philip Sousalle tehtäväksi luoda uusi hymni, joka sai nimekseen Presidential Polonaise. Presidential Polonaise ei kuitenkaan Arthurin yrityksestä huolimatta vakiintunut presidentin hymniksi, vaan Hail to the Chief säilyi presidentillisenä hymninä. Vuonna 1954 Yhdysvaltain puolustusministeriö virallisti Hymn to the Chiefin aseman presidentin hymninä.[1]

Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset sanat sir Walter Scottin mukaan:

»Hail to the chief, who in triumph advances,
Honour'd and blest be the evergreen pine!
Long may the tree in his banner that glances,
Flourish the shelter and grace of our line.
Heaven send it happy dew,
Earth lend it sap anew,
Gaily to bourgeon and broadly to grow;
While every highland glen,
Sends our shout back agen,
"Roderigh Vich Alpine Dhu, ho! i-e-roe!"

Ours is no sapling, chance-sown by the fountain,
Blooming at Beltane, in winter to fade;
When the whirlwind has stript every leaf on the mountain,
The more shall Clan Alpine exult in her shade.
Moor'd in the lifted rock,
Proof to the tempest's shock,
Firmer he roots him, the ruder it blow:
Menteith and Breadalbane, then,
Echo his praise agen,
"Roderigh Vich Alpine Dhu, ho! i-e-roe!"

Proudly our pibroch has thrill'd in Glen Fruin,
And Blanochar's groans to our slogan replied,
Glen Luss and Ross Dhu, they are smoking in ruin,
And the best of Loch Lomond lie dead on our side.
Widow and Saxon maid,
long shall lament our rade,
Think of Clan Alpine with fear and with wo.
Lenox and Levon Glen,
Shake when they hear agen
"Roderigh Vich Alpine Dhu, ho! i-e-roe!"

Row, vassals, row for the pride of the Highlands!
Stretch to your oars for the evergreen pine!
O, that the rosebud that graces yon islands,
Were wreath'd in a garland around him to twine.
O, that some seedling gem,
Worthy such noble stem,
Honour'd and blest in their shadow might grow;
Loud should Clan Alpine then,
Ring from her deepmost glen,

"Roderigh Vich Alpine Dhu, ho! i-e-roe!"»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hail to the Chief (englanniksi) Yhdysvaltain kongressin kirjasto.