Hadrianuksen akvedukti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hadrianuksen akvedukti
Hadrianuksen akveduktiksi kutsuttuja jäänteitä Néa Ioníassa.
Hadrianuksen akveduktiksi kutsuttuja jäänteitä Néa Ioníassa.
Sijainti Ateena, Attika, Kreikka
Koordinaatit 38°02′01″N, 23°46′24″E
Rakennustyyppi akvedukti
Valmistumisvuosi 140 eaa.
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Hadrianuksen akvedukti oli antiikin aikainen akvedukti eli vesijohto Ateenassa Kreikassa. Se oli lähes 20 kilometriä pitkä ja johti vettä Ateenan pohjoispuolelta eri puolille kaupunkia.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akvedukti rakennettiin roomalaisella kaudella. Sen rakentamisen laittoi alulle keisari Hadrianus vuonna 125 omalla kustannuksellaan ja se valmistui Antoninus Piuksen aikana vuonna 140. Hadrianus suosi Ateenaa ja Kreikka, ja akvedukti oli yksi hänen lukuisista rakennushankkeistaan kaupungissa. Osa akveduktiin liittyneistä vesijohdoista säilyi käytössä aina 1900-luvun puolelle saakka.[1][2][3] Eräs osuus löydettiin vuonna 1870, ja sitä käytettiin Kuninkaallisen puutarhan eli nykyisen Kansallispuutarhan kasteluun.[4]

Rakennelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akveduktin pituus oli noin 19,7 kilometriä. Se kulki pääosin maanalaisessa tunnelissa osin aivan maanpinnassa, mutta siihen kuului myös akveduktisiltaosuuksia. Tunneliosuuksissa kaivannon leveys oli noin 0,7–0,8 metriä ja korkeus noin 1,1–1,6 metriä, ja se oli katettu holvauksella. Akvedukti sai alkunsa Parnes-vuorelta (nyk. Párnitha) Ateenan pohjoispuolelta nykyisen Tatóin alueelta, ja se keräsi sivujohtojen kautta vettä päälähteen lisäksi myös muista lähteistä matkan varrella. Näihin kuului muun muassa Kefissos-joki (nyk. Kifisós).[1]

Varsinainen akvedukti päättyi suureen vesisäiliöön Lykabettos-kukkulan rinteessä (37°58′45″N, 23°44′30″E). Sen koko oli noin 26,1 × 9,1 metriä ja syvyys noin kaksi metriä. Vesisäiliössä oli joonialaista tyyliä edustanut propylon, joka oli pystyssä vielä vuonna 1788. Nykyisin julkisivusta on jäljellä vain perustaa ja kahden pylvään jalustat. Propylonin yläpalkissa oli piirtokirjoitus, jonka vasen osa on säilynyt ja esillä Kansallispuutarhassa. Koko teksti kuului:[1]

»IMP. CÆSAR. T. ÆLIUS. HADRIANUS ANTONINUS.
AUG. PIUS. COS. III. TRIB. POT. II. P. P. AQUÆDUCTUM. IN. NOVIS. ATHENIS. COEPTUM. A. DIVO.
ADRIANO. PATRE. SUO. CONSUMMAVIT. DEDICAVITQUE.[5][6]
”Imperaattori keisari Titus Aelius Hadrianus Antonius Augustus Pius, kolmatta kertaa konsulina, toista kertaa tribuunina, isänmaan isä, saattoi valmiiksi ja omisti akveduktin, jonka oli aloittanut hänen isänsä jumala Hadrianus Uudessa Ateenassa.”»

Lykabettokselta vesi johdettiin eri puolille kaupunkia. Akveduktin tarkoituksena oli tarjota vesihuolto ennen kaikkea Hadrianuksen uudelle kaupunginosalle Hadrianopoliille, joka käsitti kaupungin kaakkoisosan Olympoksen Zeuksen temppelin ympärillä. Siellä vettä saivat muun muassa Záppeion roomalaisena kylpylänä nykyisin tunnetut termit sekä muut kylpylät. Lisäksi vettä johdettiin muun muassa Agoralle ja sen Nymfaioniin. Vesijohdon kapasiteetiksi on arvioitu noin 7 000 kuutiometriä vettä päivässä.[1]

Maanalaista akveduktia on näkyvillä Ateenan Olympiakylän alueella (38°06′47″N, 23°46′06″E) sekä myös muun muassa Agoran arkeologisella alueella.[1] Akveduktin parhaiten säilynyt siltaosuus on Néa Ioníassa Kapodistríou-valtakadun kummallakin puolella lähellä Plateía Adrianeíou -aukiota (38°02′01″N, 23°46′24″E),[7] vaikkakin tätä osuutta on arveltu myös myöhäisroomalaisen, 400-luvulla rakennetun akveduktin osaksi.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g Hadrian Athens (Greece) Roman Aqueducts. Viitattu 11.2.2019.
  2. ↑ a b c Athens (Greece) Roman Aqueducts. Viitattu 11.2.2019.
  3. ↑ Exploring Hadrian’s Athens Following Hadrian. Viitattu 11.2.2019.
  4. ↑ Pietilä-Castrén, Leena: Kävelyretkillä Ateenassa, s. 191. Otava, 2013. ISBN 9511219499.
  5. ↑ Corpus Inscriptionum Latinarum (CIL) 3.549.
  6. ↑ Potter, John: Archæologia Græca, or, the Antiquities of Greece, s. 26. The third edition, etc, Nide 1. J. Nicholson, 1715. Teoksen verkkoversio.
  7. ↑ Goette, Hans Rupprecht: Athens, Attica and the Megarid: An Archaeological Guide, s. 30. Routledge, 2012. ISBN 113454393X. Teoksen verkkoversio.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chiotis, E. D. & Chioti, L. E.: ”Water supply of Athens in the antiquity”. Teoksessa Angelakis, A. N.: Evolution of water supply through the millennia. IWA Publishing, 2012. ISBN 1843395401.
  • Chiotis, E. D.: ”The Hadrianic aqueduct of Athens and the underlying tradition of hydraulic engineering”. Teoksessa Aristodemou, G. A. (toim.): Great waterworks in Greece, s. 70–97. Archaeopress Archaeology, 2018. ISBN 1784917648.
  • Leigh, S.: The ′reservoir′ of Hadrian in Athens. Journal of Roman Archaeology, 1997, 10. vsk, s. 279–290.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hadrianuksen_akvedukti&oldid=18494864”