Haapamäen ryöstömurha 1921

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lokakuun 22. päivä murhaaja saapui Haapamäen asemalle. Pahaa aavistamaton sähköttäjä Aarne_Forsman antoi murhaajalle yösijan virkamieshuoneestaan. Yöllä murhaaja iski kivellä ja tikarilla Forsmania, ryösti rahat ja lähti karkuun.[1] Lauantaina 23.10. siivooja löysi uhrin asemalta[2]. Tekijää ei tavoitettu hetkeen. Forsman oli n. 40-vuotias jättäen jälkeensä puolison ja kaksi lasta.

Pidättäessä murhaaja erehdytti virkavaltaa väittämällä olevansa työmies Kalle Peltonen Mikkelistä;häneltä löytyi papereita, joissa esiintyvät nimet Otto Partti, E.L. Kämäräinen ja Nyppönen. Lisäksi murhaajan luullaan olevan sama henkilö, joka noin kolme viikkoa aiemmin kävi Orismalassa käyttäen nimeä Arvo Ylinen ja vietti yhden yön murhatun luona. Tällöin hän sanoi tulleensa Venäjältä. Hän aikoi jäädä toistaiseksi jonkun kauppiaan palvelukseen, mutta nähtiinkin nousevan junaan jonkun ajan kuluttua. Pian tämän jälkeen F. alkoi saada kirjeitä Yliseltä.[3] Lopulta selviää, että murhaaja on Kangasniemeläinen Otto Partti.

Tapaus käsiteltiin Keuruun pitäjän varsinaisilla syyskäräjillä 19.11.1921[4], epäilty oli tuotu kahlittuna Vaasan lääninvankilasta oikeuden eteen. Poliisin pöytäkirjasta selviää, että uhrilta oli varastettu melkein kaikki vaatteet, lompakko, rannekello, vihkisormus, valokuvakone. Murhaaja oli saatu kiinni 26. päivän aamulla Keuruun asemalta, hänen yrittäessä nousta Jyväskylään päin menevään junaan. Kiinni jäädessään hän kertoi väärän nimen ja olevansa matkalla Oulusta Viipuriin. Häneltä löytyi kuitenkin murhatun omaisuutta ja tässä vaiheessa hän tunnusti ryöstäneensä Forsmanin ja murhanneen hänet.

Yleinen syyttäjä vaati vastaajalle edesvastuuta törkeästä ryöstömurhasta sekä ryöstetyn omaisuuden palauttamista murhatun omaisille. Asiainomistajien asiamies vaati lesken puolesta kuolemanrangaistusta vastaajalle.[5] Kuulustelussa murhaaja tuijotteli alaspäin ja vastaili puuta heinää, kunnes lopulta vaikeni tyystin.[6]

Vastaaja, joka on jo aiemmin tuomittu kuritushuoneeseen elinkautiseksi ja menettämään kansalaisluottamuksena, mutta päässyt kesken vankilasta karkaamaan,--tahallisesta taposta pantavaksi valoisaan yksinäishuoneeseen 5 vuodeksi ja toistuneesta törkeästä varkaudesta valoisaan yksinäishuoneeseen kuudeksi kuukaudeksi. Mutta koska vastaaja on haastettu Urjalan lääninkihlaoikeuteen ja siellä häntä aiotaan syyttää, jätettiin tämä tuomio sen kihlakunnan tai hovioikeuden ratkaistavaksi. Valoinen yksinäishuone merkitsee kovennettua rangaistusta, jossa tuomittu on eristettynä kaikista muista vangeista.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 29.10.1921 Karjalan Maa no 122, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  2. [1]
  3. 27.10.1921 Vaasa no 247, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  4. 20.11.1921 Keskisuomalainen no 267, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  5. 20.11.1921 Keskisuomalainen no 267, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  6. 20.11.1921 Keskisuomalainen no 267, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.
  7. 20.11.1921 Keskisuomalainen no 267, s. 3 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 16.2.2020.