HMS Vortigern

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta HMS Vortigern (D37))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS Vortigern
HMS Vortigern
HMS Vortigern
Aluksen vaiheet
Rakentaja J. Samuel White and Company, Cowes
Kölinlasku 17. tammikuuta 1917
Laskettu vesille 15. lokakuuta 1917
Palveluskäyttöön 25. tammikuuta 1918
Poistui palveluskäytöstä uponnut 15. maaliskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 100 t (standardi)
1 490 t (max)
Pituus 95,1 m (kokonaispituus)
Leveys 9,0 m
Syväys 3,2 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 134
Aseistus
Aseistus 4 x QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä yksiputkisina P Mk I -asennuksina
1 x 3" 20 cwt Mk I -ilmatorjuntatykki
4 x 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Vortigern (viirinumero D37) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin V-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 9. tilauksessa J. Samuel White and Companyltä Cowesista Isle of Wightilta, missä köli laskettiin 17. tammikuuta 1917. Alus laskettiin vesille 5. lokakuuta ja valmistui 21. tammikuuta 1918 varustettuna miinalaivaksi.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan päätyttyä alus osallistui 1919 Itämeren purjehdukseen 1. hävittäjälaivueen mukana. Se siirrettiin reserviin, josta se palasi 1939 sodan uhan kasvettua palvelukseen. Alus palveli 3. syyskuuta toisen maailmansodan syttyessä 17. hävittäjälaivueessa Plymouthissa sukellusveneentorjunta- ja saattueiden suojaamistehtävissä.[1]

Tammikuussa 1940 alus määrättiin Gibraltarille 13. hävittäjälaivueeseen. Alus korvasi 13. tammikuuta HMS Veloxin kanssa sluuppi HMS Enchantressin Gibraltarille matkanneen saattueen OG14F suojana. Hävittäjät erkanivat 15. tammikuuta saattueesta saavuttuaan Gibraltarille, jossa ne liittyivät uuteen laivueeseensa. Alus liittyi 6. helmikuuta Liverpooliin matkanneeseen saattueeseen HG18F Enchantressin, HMS Folkestonen, HMS Gossamerin ja HMS Otwayn kanssa. Alus erkani saattueesta vielä samana päivänä palaten Gibraltarille.[1]

Alus liittyi 1. maaliskuuta sluuppien HMS Scarboroughin ja HMS Wellingtonin kanssa saattueen OG20F suojaksi Atlantilla. Suojaus erkani seuraavana päivänä saattueesta sen saavuttua Gibraltarille. Alus suojasi 12. maaliskuuta HMS Watchmanin kanssa saattueen HG22 alkumatkaa Gibraltarilta Liverpooliin. Suojanneet alukset erkanivat 19. maaliskuuta saattueesta, kun HMS Witch ja HMS Vanquisher saapuivat.[1]

Alus liittyi 29. maaliskuuta saattueen OG23 suojaksi Watchmanin kanssa. Wishart liittyi 2. huhtikuuta saattueeseen täydentämään sen suojaa. Suojaus erkani 4. maaliskuuta saattueesta sen saavuttua Gibraltarille. Alus liittyi 14. maaliskuuta saattueeseen OG25 täydentäen sen suojana olleita kahta Ranskan laivaston sotalaivaa. Alus erkani 16. maaliskuuta saattueesta sen saavuttua Gibraltarille.[1]

Vortigern osallistui 3. heinäkuuta Ranskan laivaston upottamiseen Oranissa operaatio Catapultissa. Alus suojasi 6. heinäkuuta taisteluristeilijä HMS Hoodia, taistelulaiva HMS Valiantia ja lentotukialus HMS Ark Royalia sekä risteilijöitä HMS Arethusaa ja HMS Enterpriseä yhdessä 13. ja 8. hävittäjälaivueiden alusten kanssa operaatio Leverissä, kun täydennettiin Ranskan laivastolle aiheutettua tuhoa.[1]

Alus liittyi 8. heinäkuuta HMS Faulknorin, HMS Foxhoundin, HMS Fearlessin, HMS Foresterin, HMS Escortin, HMS Douglasin, HMS Activen, HMS Veloxin ja HMS Wrestlerin kanssa Hoodin, Valiantin,HMS Resolutionin, Ark Royalin, Arethusan ja HMS Delhin muodostaman laivasto-osaston suojaksi. Osaston tehtävänä oli iskeä Cagliarin lentotukikohtaan, mutta se peruutettiin ilmauhan vuoksi. Vortigern lähti 12. heinäkuuta kotimaahan.[1]

Alus suojasi 5. elokuuta Clydestä saattuetta WS2 HMS Fortunen, HMS Furyn ja Watchmanin kanssa paikallissuojauksena. Paikallissuojaus erkani 7. elokuuta saattueesta palaten Clydeen. Alus siirrettiin syyskuussa telakalle muutettavaksi lyhyen kantaman saattajaksi.[1]

Vortigern palasi marraskuussa telakalta aloittaen koeajot, joiden päätyttyä se liitettiin Rosythin 12. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Alus suojasi 9. joulukuuta rannikkosaattuetta FN53, jolloin se joutui Aldeburghin edustalla vesilentokoneen hyökkäyksen maaliksi.[1]

Alus oli vuoden 1941 Pohjanmeren saattueiden suojana, jolloin se joutui taistelemaan Saksan laivaston E-veneitä vastaan. Palvelus jatkui 1942, kunnes alus upposi 15. maaliskuuta Cromerin edustalla suojatessaan rannikkosaattuetta korvetti HMS Guillemotin kanssa. Alukseen osui S104:n laukaisema torpedo, joka upotti aluksen. Aluksen mukana sai surmansa 110 miehistönjäsentä ainoastaan neljäntoista pelastuessa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 435. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
  • Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]