HMS Milford (L51)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Milford
HMS Milford 1944
HMS Milford 1944
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Devonportin telakka
Kölinlasku 14. syyskuuta 1931
Laskettu vesille 11. kesäkuuta 1932
Palveluskäyttöön 22. joulukuuta 1932
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 1949
Tekniset tiedot
Uppouma 1 123 t
Pituus 86 m
Leveys 11 m
Syväys 2,51 m
Koneteho 2 000 shp (1 491 kW)
Nopeus 16 solmua
Miehistöä 95
Aseistus 2 x 4" (102 mm) QF Mk V -tykkiä
1 x Vickers .50" Mk III -ilmatorjuntakonekivääri

HMS Milford (viirinumerot L32 ja toukokuusta 1940 alkaen U32) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Shoreham-luokan sluuppi, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 24. huhtikuuta 1931 Devonportin telakalta osana vuoden 1930 laivasto-ohjelmaa. Sen köli laskettiin 14. syyskuuta ja alus laskettiin vesille 11. kesäkuuta 1932. Se valmistui 22. joulukuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Milford palveli vuoden 1937 loppuun Etelä-Atlantin laivastoasemalla lukuun ottamatta Portsmouthissa tehtyjä huoltoja. Sen nelituumaiset pääaseet vaihdettiin ilmatorjuntaan kykeneviksi vuoden 1939 alkupuolella Etelä-Afrikassa Simon’s Townissa. Toisen maailmansodan puhjetessa alus palveli edelleen Etelä-Atlantilla.[1]

Syyskuussa 1939 alus siirtyi sodan ajan sijoituspaikkaansa Afrikan länsirannikolla ja aloitti partioinnin sekä merenkulun valvonnan. Se siirrettiin Freetowniin vastaaviin tehtäviin. Lokakuusta alkaen alus suojasi Gibraltarin ja Etelä-Afrikan välisiä saattueita, kunnes se siirrettiin tammikuussa 1940 huollettavaksi Simon’s Towniin.[1]

Alus palasi palvelukseen huhtikuussa ja jatkoi suojaustehtävässä Freetownissa. Toukokuussa sen alueeksi vaihtui Etelä-Atlantti. Alus liittyi 6. heinäkuuta HMS Hermeksen ja HMS Devonshiren ympärille muodostettuun osastoon, jonka tehtävänä oli iskeä Dakariin. Alus oli elokuussa Freetownissa valmistautumassa uuteen operaatioon Dakarissa olevia Vichyn laivaston aluksia vastaan.[1]

HMS Milford liittyi 2. syyskuuta Freetowniin saapuneeseen Force M:ään, jonka mukana se hyökkäsi Dakariin (operaatio Menace). Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi Freetowniin saattueiden suojaksi. Alus tuki 7. marraskuuta HMS Delhin ja HMS Devonshiren kanssa Vapaan Ranskan joukkojen maihinnousua Librevilleen. Se upotti Gabonin rannikolla Librevillen edustalla 8. marraskuuta Vichyn Ranskan sukellusveneen Poncelet’n, jonka HMS Devonshiren lentokone oli havainnut. Vapauduttuaan operaatiosta alus palasi Freetowniin saattuetehtäviin.[1]

Alus suojasi 8. tammikuuta 1941 saattuetta WS5A:ta matkalla Freetownista Hyväntoivonniemelle HMS Bridgewaterin, HMS Veloxin, HMS Videtten, HMS Asphodelin ja HMS Calendulan kanssa. Vapauduttuaan tehtävästä alus palasi 11. tammikuuta Freetowniin. Alus suojasi 29. tammikuuta Freetownista Kapkaupunkiin matkaavaa saattueetta WS5B, josta se erosi 1. helmikuuta ja palasi Freetowniin. Alus jatkoi saattueiden suojaamista, kunnes se määrättiin huhtikuussa huollettavaksi.[1]

Alus lähti toukokuussa Simon’s Town telakalle, mistä se palasi kesäkuussa palvelukseen. Se jatkoi Atlantin ja Intian valtameren saattueiden suojaamista tukikohtanaan Simon’s Town, kunnes alus lähti marraskuussa Freetowniin. Alus suojasi 28. marraskuuta HMS Hollyhockin ja HMS Verbenan kanssa saattuetta WS12Z, josta se erkani 15. joulukuuta HMS Asterin ja HMS Marqueriten saavuttua. HMS Milford palasi Freetowniin.[1]

HMS Milford teki 27. tammikuuta 1942 sukellusveneentorjuntamatkan ennen saattueen WS15 saapumista Freetowniin. Alus liittyi 29. tammikuuta saattueeseen matkalle Durbaniin, jonne saavuttuaan se erkani saattueesta 13. helmikuuta. Alus jäi Kapkaupunkiin, josta käsin se suojasi alueella matkanneita saattueita.[1]

Alus liittyi 17. maaliskuuta Kapkaupungin edustalla saattueeseen WS16 HMS Cheshiren ja HMS Dunottar Castlen kanssa. Alus erkani saattueesta vielä samana päivänä, kun HMS Worcestershire saapui, ja palasi Kapkaupunkiin. Alus suojasi 22. maaliskuuta seuraavaa saattuetta HMS Newcastlen kanssa, erosi saattueesta Durbanissa 25. maaliskuuta ja palasi Kapkaupunkiin.[1]

HMS Milford liittyi 18. huhtikuuta saattueeseen WS17B Freetownista Hyväntoivonniemelle. Se erkani 23. huhtikuuta saattueesta ja palasi Kapkaupunkiin. Toukokuun alussa alus siirtyi Freetowniin, josta se suojasi 26. toukokuuta HMS Mauritiuksen ja HMS Hursleyn kanssa saattueen WS19 Kapkaupunkiin. Se avusti 30. toukokuuta 1943 Länsi-Afrikan rannikolla torpedoitua SS Flora McDonaldia. Alus erkani saattueesta 6. kesäkuuta Kapkaupungissa, josta se lähti paluumatkalle Freetowniin odottamaan huoltoa.[1]

Alus lähti heinäkuussa Rio de Janeiroon Brasiliaan telakalle. Huolto valmistui syyskuussa, ja alus lähti paluumatkalle Freetowniin koeajojen päätyttyä. Alus liittyi 23. lokakuuta Freetownista Kapkaupunkiin matkanneeseen saattueeseen WS23 HMS Despatchin kanssa. Alus erkani 31. lokakuuta saattueesta palaten Freetowniin, jossa se jatkoi palvelustaan.[1]

Alus määrättiin heinäkuussa palaamaan huollettavaksi Britteinsaarille. Elokuussa alus siirrettiin Clydeen, jossa se siirrettiin huoltoon. Telakalla alus määrättiin valmistuttuaan 40. saattajaryhmään. Syyskuussa palvelukseen palattuaan alus liittyi uuteen ryhmäänsä Gibraltarilla suojaten saattuetta Sl136/MKS24. Sen tehtävänä oli suojata Länsi-Afrikan ja Britteinsaarten välisen reitin saattueita.[1]

Alus suojasi 18. marraskuuta ryhmänsä mukana Gibraltarilta lähtenyttä saattuetta SL139/MCS30, jonka uskottiin joutuvan sukellusveneryhmä Schillin kohteeksi. Uhka ei kuitenkaan toteutunut. Saattue joutui 21. marraskuuta liitopommihyökkäyksen maaliksi, kun Heinkel He 117 laukaisi HMS Chanticleeriin osuneen liitopommin. Palattuaan joulukuussa Britteinsaarille alus poistettiin runkonsa heikon kunnon vuoksi operatiivisista tehtävistä. Se ankkuroitiin Ardrossaniin odottamaan päätöstä kohtalostaan.[1]

Huhtikuussa 1944 alus valittiin huollon jälkeen toimimaan 10. sukellusvenelaivueen emä- ja koululaivana ja se varustettiin uuteen tehtäväänsä. Se siirrettiin kesäkuussa telakalle, jossa sille asennettiin takakannelle kaksi nosturia ja tutka 271 merimaalien paikantamiseksi. Se palasi palvelukseen lokakuussa koeajojen päätyttyä ja alus liittyi uuteen laivueeseensa Rothesayssä.[1]

HMS Milford siirrettiin joulukuussa 1945 Clydessä tehdyn huollon jälkeen Portsmouthiin 7. sukellusvenelaivueeseen. Alus siirrettiin 1946 reserviin ja sijoitettiin poistolistalle 1949. Se myytiin 3. kesäkuuta BISCOlle, joka siirsi romuttamisen T. W. Wardille Hayleen Cornwalliin. Romutettavaksi alus saapui hinattuna 22. heinäkuuta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hague, Arnold: Sloops 1926-1946. Kendal, Englanti: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-67-3. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]