HMCS Bonaventure
| HMCS Bonaventure | |
|---|---|
_underway_1961.jpeg) HMCS Bonaventure |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kölinlasku | 27. marraskuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 27. helmikuuta 1945 |
| Palveluskäyttöön | 17. tammikuuta 1957 |
| Poistui palveluskäytöstä | 3. heinäkuuta 1970 |
| Loppuvaihe | romutettu 1971 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 16 000 t |
| Pituus | 192,0 m |
| Leveys |
24,38 m (runko) 32 m (lentokansi) |
| Syväys | 7,5 m |
| Koneteho | 40 000 hp |
| Nopeus | 24,5 solmua |
| Miehistöä |
1 200 rauhanaikana 1 370 sodan aikana |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x kaksiputkis 3" tykkiä 8 x Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykkiä 34 x lentokonetta |
HMCS Bonaventure oli Kanadan laivaston Majestic-luokan lentotukialus. Kanada osti 1952 keskeneräisenä telakalla seisseen HMS Powerfulin Britannialta. Alus oli laskettu vesille helmikuussa 1945, minkä jälkeen se oli vain odotellut päätöstä kohtalostaan.
Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aluksen rakennetta muutettiin, jolloin sille rakennettiin kahdeksan asteen viistokansi, höyrykatapultit sekä vakautettu peililaskeutumisjärjestelmä. Sille asennettiin kaksiputkiset 3 tuuman 50 kaliiperin ilmatorjuntatykit neljälle runkoon valmistetulle hyllylle poiketen muista luokkansa aluksista. Hyllyt levensivät aluksen kokonaisleveyden 39,01 metriin. Kannelle asennettiin myös jarruvaijerit.[1]
Uudelleen suunniteltu komentosilta valmistui savuhormin ympärille aluksen oikealle puolelle. Sillan yläpuolelle rakennettiin korkea verkkorakenteinen masto alkuperäisen kolmijalkaisen tilalle. Mastoon asennettiin Yhdysvalloista hankitut SPS-10-pintamaalitutka, SPS-12-ilmamaalitutka ja SPS-8-korkeudenilmaisututka..[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus otettiin 17. tammikuuta 1957 Kanadan laivaston palvelukseen HMCS Bonaventurena. Kanada kääntyi ainoastaan Yhdysvaltojen puoleen hankkiessaan lentokaluston lentotukialukselleen. Lento-osastoksi hankittiin 30. marraskuuta 1955 – 16. kesäkuuta 1958 Yhdysvaltain laivaston Quesant Pointin varikolta Rhode Islandilta 39 kpl McDonnell F2H-3 Banshee -suihkuhävittäjiä, jotka mahdollistivat rajallisen joka sään ilmapuolustuskyvyn lentotukialukselle. Lisäksi hankittiin laivue kaksimoottorisia Grumman Tracker -sukellusveneentorjuntalentokoneita sekä pieni määrä Sikorsky HO4S-3 -sukellusveneentorjuntahelikoptereita. Trackerit valmistettiin lisenssillä Kanadassa, jolloin ne saivat tyyppimerkinnäkseen CS2F-1 ja kehittyneempi versio CS2F-2. HO4S-3-helikopterit korvattiin 1960-luvun alussa American HSS-2 Sea Kingeillä, joista pari toimitettiin Yhdysvalloista ja loput koottiin Kanadassa.[2][3]
Viimeiset 11 Bansheeta poistettiin palveluskäytöstä 12. syyskuuta 1962[4], jolloin hankittiin lisää Trackereita. Alus muuttui samalla sukellusveneentorjunta-alukseksi.[1][2]
Aluksella toteutettiin modernisointi 1960-luvun lopulla, jolloin se oli Davies Shipbuildingin telakalla. Modernisoinnin yhteydessä sille asennettiin Fresnel-laskeutumisjärjestelmä sekä kanneltaputoamisverkot. Aluksen ilmatorjuntatykit korvattiin neljällä yksiputkisilla kolmituumaisilla ja etummaiset hyllyt poistettiin merenkulkuominaisuuksien parantamiseksi.[1]
Alus poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1970 hieman modernisoinnin jälkeen. Alus myytiin romutettavaksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946-2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8. (englanniksi)
- Francillon, René J.: McDonnell Douglas Aircraft since 1920: Volume II. Annapolis, Maryland, USA: Naval Institute Press, 1990. ISBN 1-55750-550-0. (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| HMS Hercules - HMS Leviathan - HMS Magnificent - HMS Majestic - HMS Powerful - HMS Terrible |
| Edeltäjä: Colossus-luokka – Seuraaja: Audacious-luokka |