HMAS Melbourne (R21)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan Majestic-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia, katso HMAS Melbourne ja HMS Majestic.
HMAS Melbourne (R21)
HMAS Melbourne (etualalla) ja USS Midway vuonna 1981.
HMAS Melbourne (etualalla) ja USS Midway vuonna 1981.
Naval Ensign of Australia.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers-Armstrongs, Barrow-in-Furness
Kölinlasku 15. huhtikuuta 1943
Laskettu vesille 28. helmikuuta 1945, nimellä HMS Majestic
26. lokakuuta 1955, nimettiin HMAS Majesticiksi
Palveluskäyttöön 28. lokakuuta 1955, nimellä HMAS Melbourne
Palveluskäytöstä 30. toukokuuta 1982
Tekniset tiedot
Uppouma 15 740 t
Pituus 213,97 m, pidennettiin 2,43 m vuonna 1969
Leveys 24,38 m
Syväys 7,62 m
Koneteho 40 000 hp
Nopeus 24 solmua
Miehistöä 1 350
Aseistus 1955–1959:
25 × Boforsin 40 millimetrin ilmatorjuntakanuunaa (6×2, 13×1)
1959–1968:
21 × Bofors 40 mm (6×2, 9×1)
1969–1980:
12 × Bofors 40 mm (4×2, 4×1)
1980–1982:
4 × Bofors 40 mm (4×1)
27 lentokonetta ja helikopteria

HMAS Melbourne (R21) oli Australian kuninkaallisen laivaston (RAN) Majestic-luokan kevyt lentotukialus. Melbourne oli palveluskäytössään vuosina 1955–1982 RAN:in kolmas ja viimeinen lentotukialus. Melbourne oli ainoa Kansainyhteisön laivastoalus, joka on upottanut (törmäämällä) kaksi ystävällismielistä sota-alusta rauhan aikana.

Alus oli palveluksessa ollessaan Australian laivaston lippulaiva. Se ei ampunut yhtään laukausta sotatoimissa palveluskäytössä. Aluksella oli vain toissijainen, ei-sotiva rooli Indonesian–Malesian konfliktissa ja Vietnamin sodassa.

Tilaus ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMAS Melbourne elokuussa 1956.

Britannian kuninkaallisen laivaston Majestic-luokan nimikkoaluksen köli laskettiin 15. huhtikuuta 1943 Vickers-Armstrongin telakalla Barrow-in-Furnessissa, ja alus laskettiin vesille 28. helmikuuta 1945 nimellä HMS Majestic. Japanin antautumisen päättäessä toisen maailmansodan aluksen rakennustyöt keskeytettiin, kunnes Australian hallitus osti sen vuonna 1949. Oston yhteydessä oli päätetty ottaa käyttöön uutta lentotukialustekniikkaa aluksen rakenteissa, ja Melbournesta tuli USS Rangerin jälkeen kolmas lentotukialus, jossa oli 5,5 asteen kulmassa runkoon nähden oleva lentokansi. Viivästykset rakennustöissä ja uuden teknologian integroimisessa aiheuttivat sen, että alus tuli palveluskäyttöön vasta 28. lokakuuta 1955.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-4 Skyhawk laukaistaan Melbournen höyrykatapultilla vuonna 1976.

Melbourne kastettiin 28. lokakuuta palvelukseen otettaessa kumminaan Sir Thomas Whiten puoliso. Aluksen ensimmäisenä päällikkönä oli Galfrey G. O. Gatacre. Ensimmäisenä alukselle laskeutui Whirlwind-helikopteri 6. joulukuuta, ja ensimmäiset lentokoneet Hawker de Havilland Sea Venom ja Fairey Gannet Englannin kanaalissa tehtyjen koeajojen aikana. Vastaanottotestien päätyttyä alus lähti Glasgow'sta 11. maaliskuuta 1956 Australiaan kannellaan 808 laivueen Sea Venomit sekä 817 ja 817 laivueiden Gannet-sukellusveneidentorjuntakoneet.[2]

Melbourne oli osallisena kahdessa vakavassa yhteentörmäyksessä liittoutuneiden sota-alusten kanssa. Illalla 10. helmikuuta 1964 Daring-luokan hävittäjä HMAS Voyager muutti kurssia, osui Melbournen keulaan ja upposi. 82 Voyagerin miehistönjäsentä sai surmansa ja törmäyksen johdosta järjestettiin kaksi tutkintaa (engl. Royal Commission).[3]

Toinen yhteentörmäys tapahtui varhain aamulla 3. kesäkuuta 1969, kun Allen M. Sumner -luokan hävittäjä USS Frank E. Evans törmäsi Melbourneen ja upposi samankaltaisissa olosuhteissa. Melbourne leikkasi törmäyksessä USS Frank E. Evansin kahtia. Evansin keulaosa upposi muutamassa minuutissa. 74 Yhdysvaltain laivaston miehistön jäsentä sai surmansa, ja tapauksen johdosta järjestettiin molempien osapuolten yhteinen tutkinta.[4] Nämä onnettomuudet yhdessä pienempien yhteentörmäysten, laivalla tapahtuneiden onnettomuuksien ja lentokoneiden menetysten kanssa saivat aikaan sen, että Melbournea pidettiin kirottuna.kenen mukaan?

Melbournen korvaavaksi alukseksi oli suunniteltu 1980-luvun alussa Italian laivaston Garbaldi-luokan tyyppinen alus, ja sittemmin Kuninkaallisen laivaston HMS Invincible, joka kuitenkin palautettiin palveluskäyttöön Falklandin sodan syttymisen vuoksi. Melbourne poistui 30. toukokuuta 1982 palveluskäytöstä, jolloin se siirrettiin reserviin odottamaan päätöstä kohtalostaan.[1][5] Melbourne myytiin vuonna 1985 Kiinaan romutettavaksi. Sitä ei kuitenkaan romutettu, vaan kansan vapautusarmeija tutki alusta oman lentotukialuksen kehittämiseksi ja omien lentäjien koulutuksessa lentotukialustoimintaan.

Yhteentörmäyksiin liittyviä kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hall, Timothy: HMAS Melbourne. Sydney: George Allen & Unwin, 1982. ISBN 0-86861-284-7.
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – An Illustrated Encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9.
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946–2006. Dulles, Virginia: Potomac Books Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8. (englanniksi)
  • McCart, Neil: Daring Class Destroyers. Cornwall: Maritime Books, 2008. ISBN 978-1-904459-33-0. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chesneau 1998, s. 55.
  2. HMAS Melbourne (II) (Internet Archive) Royal Australian Navy. Viitattu 26.9.2016. (englanniksi)
  3. McCart 2008, s. 193.
  4. Polmar 2008, s. 173.
  5. Polmar 2008, s. 338.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]