Gustaf Oskar Gylling
Gustaf Oskar Gylling (16. helmikuuta 1829 Kuopio – 18. toukokuuta 1891 Moskova) oli suomalainen Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraalimajuri.[1]
Gyllingin vanhemmat olivat everstiluutnantti Pehr Nils Gylling ja Sofia Lovisa Ulrika Aminoff ja puoliso Apollinaria Protasova. Gylling tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1841 ja määrättiin sieltä 1849 valmistuttuaan ensin vänrikkinä 3. Orenburgin linjapataljoonaan Kaakkois-Venäjälle ja sitten kouluttajaksi Butyrkin jalkaväkirykmentin 5. pataljoonaan. Aliluutnantiksi 1850 ylennettynä hänet komennettiin seuraavana vuonna pataljoonansa adjutantiksi. Luutnantiksi Gylling ylennettiin 1853. Krimin sotaan hän osallistui 1853–1854 Butyrkin jalkaväkirykmentissä ja sen aikana hänet ylennettiin alikapteeniksi ja siirrettiin ensin kouluttajaksi rykmenttinsä 8. reservipataljoonaan ja sitten 1855 Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonaan.[1]
Sodan jälkeen Gylling ylennettiin kapteeniksi. Vuonna 1857 hänet komennettiin Mallijalkaväkirykmenttiin Pietariin, vuonna 1858 2. yhdistettyyn reservitarkk’ampujapataljoonaan ja vuonna 1859 Suomen opetustarkk’ampujakoulun 1. harjoitustarkk’ampujakomppaniaan. Kun koulu lakkautettiin 1860, Gylling siirrettiin 1861 3. reservitarkk’ampujapataljoonaan. Majuriksi hänet ylennettiin 1862 ja määrättiin 1864 18. tarkk’ampujapataljoonan komentajaksi ja 1867 reservitarkk’ampujapataljoonan komentajaksi. Everstiluutnantiksi 1869 ylennettynä hänet siirrettiin 73. reservitarkk’ampujapataljoonan komentajaksi. Vuonna 1874 Gylling nimitettiin Kiovan kuvernementtipataljoonan komentajaksi ja samalla Kiovan kihlakunnan sotilaskäskynhaltijaksi.Turkin sodan aikana vuodesta 1877 Gylling toimi Kiovan reservirykmentin komentajana, sodan jälkeen vuonna 1878 hänet nimitettiin 44. reservijalkaväkipataljoonan komentajaksi. Sotapalveluksesta Gylling sai eron vuonna 1880 kenraalimajuriksi ylennettynä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gustaf Oskar Gylling Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 8.2.2020)